Arvio: Aina
Surusta selviää
11-vuotiaan Ainan (Vuokko Hovatta) surulle ei ole tilaa. Ainan isä on kuollut, mutta hänen pitää viedä 4-vuotiasta Aarre-veljeään (Hannes Suominen) päivähoitoon ja lämmittää illalliseksi pinaattilettuja. Heidän äitinsä (Aino Seppo)on käpertynyt suruunsa tilkullisen täkin alle. Kun muut jo nukkuvat, tytär puhelee isälleen taivaalle tähyten.
Kati Kaartisen kirjoittama ja Olka Horilan ohjaajama näytelmä yli 9-vuotiaille on enemmän kuin tervetullut. Esimurrosikää lähestyville ei ole tungokseksi asti teatteria tarjolla. Hauskalla otteella tehdystä näytelmästä jää lohdullinen olo.
Onneksi on lapsen hädän huomaavia muita aikuisia, kuten naapuriin muuttanut Jeesus-hahmoinen setä (Rauno Ahonen).
– Mahtava sijainen!, 9-vuotias poikani hihkaisee, kun Ahosen esittämä sijaisopettaja käskee kirjoittamaan aiheesta ”Mikä on elämä?” ja häipyy opettajanhuoneeseen kahville.