Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Puputyttö

Lauri Meri – Helsingin Sanomat – 02.04.2009

Puputyttö raivaa tietä aikuisuuteen

Dramaturgiopiskelija Saara Turusen näytelmä tarjoaa runsaasti ajateltavaa

Nainen ja Komea mies menevät ravintolaan. Nainen jää istumaan pöytään yksin, miehellä kun on ”niitä kauppamiehen kiireitä”. Vastapäisen seinän vuoristomaisema palauttaa naisen mieleen romanttisen kuvaston, jonka varjossa – suorastaan katveessa – hän on viettänyt koko nuoren elämänsä.

Dramaturgiopiskelija Saara Turusen taiteellinen opinnäyte Puputyttö sai kantaesityksensä Turusen ohjaamana Teatterikorkeakoulussa viime syyskuussa. Näytelmään tartuttiin tuoreeltaan myös Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ohjaajaopiskelija Sini Pesosen johdolla.

Hyytävässä näytelmässä on voimaa ja se löytää varmasti tiensä myös taidekorkeakoulujen ulkopuolelle. Teatterikorkeakoulun alkuperäinen työryhmä on tuonut esityksensä loppukevääksi Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilaan.

Saara Turusen näytelmässä on selkeä ja toimiva perusrakenne. Puputyttö etenee kuin leikki. Näyttelijät vaihtavat roolejaan lennossa. Aika ja paikka vaihtuvat sormea näpäyttämällä. Leikissä on luontevasti mukana myös videokamera.

Näytelmän naista esittävä Rosanna Kemppi vaihtaa notkeasti hahmoaan itsetunnottomasta tytöntylleröstä mielikuviensa hemaisevaksi kaunottareksi. Lasten maailma on rankka ja tie aikuisuuteen vielä rankempi.

Minäkuvan kehitys on näytelmässä suorastaan raaka prosessi. Eikä Turusen ohjaus missään määrin kaihda raadollisuutta. Tuskallisissa tilanteissa Nainen tarttuu toistuvasti konekivääriin; ainoa mahdollisuus kokea itsensä puhtaaksi on tehdä ympärilleen verisiä kasoja.

Hurjinta Puputytössä on kuitenkin ehdottomuus, jolla esitys kuvaa nuorten kasvuympäristöä ja sen vääristynyttä kuvastoa. Ihmissuhteet ovat loputonta pudotuspeliä ja rakastetuksi tullakseen naisen on oltava tv-kokki, lentoemäntä ja ainakin pelata tennistä.

Turunen on onnistunut loistavasti keskittämään näytelmänsä teeman ja löytämään siitä toiminnallisuutta. Runsaan tunnin mittaisessa esityksessä ei ole turhia sivupolkuja, ja tempo on suorastaan hengästyttävä. Nuoren naisen asemaan on helppo eläytyä.

Esityksen paljastavuus nousee vuolaan huumorin ja taiten kuvattujen tyyppihahmojen takaa paikoitellen lähes tukahduttavana. Erikoisinta Puputytön aiheuttamassa järkytyksessä on se, että esitystä rytmittävät ampumakohtaukset muodostuvat kokonaisuutta ajatellen helpottaviksi henkäyksen paikoiksi.

Turusen opinnäytteessä riittää ajateltavaa kasvattajille.