Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Valtakunnan häirikkö

Asko Karttunen – Kauppalehti – 24.08.2009

Kansa hurrasi, eliitti nurisi

Kohunäytelmä Veikko Vennamosta laatutyötä

Syksyn ensi-iltojen eräs varmastikin odotetuin uutuus –Valtakunnan häirikkö– tuotiin viime viikolla parrasvaloihin Helsingin kaupunginteatterissa. Näytelmä on hauska, mutta samalla surullinen. Lyhyesti kerrottuna tämä Henri Kapulaisen kirjoittama lähimenneisyyden tositarina kertoo Veikko Vennamon uhosta, noususta ja tuhosta Suomen sisäpolitiikan koukeroissa ja Urho Kekkosen ollessa hänelle liian vahva vastustaja.

Yksi jos toinenkin katsoja saattoi lähteä näytöksen päätyttyä teatterista itsekseen miettien, -tätäkö se olikin-, sen verran raadollisina ihmiskohtaloina Raila Leppäkosken ohjaus tuo kerran tapahtuneen kansan katsottavaksi. Samalla mieleen saattaa nousta kysymys siitä, mikä näytelmässä on totta, mikä tarua, missä oli naurun paikka, missä nauru oli kaukana.

Jos sivuutetaan se todennäköisyys, että tästä asiasta saattaa orastaa runsaskin julkinen debatti, näytelmän inhimillinen tragedia ja Veikko Vennamon populismi ovat innoittaneet Pertti Sveholmin vallan loistavaan tulkintaan tästä aikanaan monisärmäisestä poliittisen tähtitaivaan komeetasta.

Samalla hän on vetänyt koko näytelmän miehityksen mukanaan, mikä on heiltä vaatinut tosi tarkkaa työtä usean roolihahmon vuorottaisessa tulkinnassa. Leena Uotila sai puolestaan keskittyä näytelmän läpi jatkuvaan Sirkka Vennamon rooliin, minkä hän hoitaa taidolla ja temperamentilla. Voi vain kuvitella, millaisia tunteenpurkauksia Sirkka-rouvan emännöimässä kodissa on aikanaan saatu tyynnytellä. Kolmas yhden roolin hahmo oli Mikko Kivisen esittämä Urho Kekkonen. Rooli on vaikea, Vennamo saa räiskyä, mutta Kekkonen joutuu juonittelemaan – näyttele sitä.

Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja koskettavat paikoin asioita, jotka yleisön eteen tuotuina ovat vielä vereslihalla. Mennäänkö tässä joltakin kohtaa yli inhimillisen kestokyvyn rajan, tämän aika näyttää. Ensi-illan katsomossa näkyi useita julkisuuden hahmoja ja monet tuntuivat vaivihkaa tähyilevän heidän ilmeitään. Julkisuus opettaa hillitsemään tunteensa silloinkin, kun sisällä kiehuu, eikä mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut muutoin kuin lopputaputuksissa. Ne jäivät joiltakin vähiin.

Yleisön valtaosa sen sijaan koki saaneensa näytelmää ja vitsejä koko rahan edestä, aplodit jatkuivat pitkään ja kukkia tuli runsaasti. Voisi melkoisella varmuudella ennustaa, että näytelmä tulee olemaan pienimuotoinen kestohitti. Sveholmin, Kivisen ja Uotilan lisäksi miehityksessä näyttelivät Pekka Huotari, Jouko Klemettilä, Petja Lähde, Jari Pehkonen ja Eija Vilpas. Hyvin näytelty, kyllä kansa tietää ja näkee. Ja nauraa, vaikka pitäisi itkeä.