Arvio: Valtakunnan häirikkö
Poliitikot ja politiikka ovat vaikeita aiheita näytelmiksi. Täytyy joko tietää ja muistaa, tai panna omiaan.
Helsingin kaupunginteatterin suomalaista lähihistoriaa kuvaavia näytelmiä on aikaisemminkin ollut ilo katsella. Edellisiä huikeampi on kuitenkin tämä Vennamon kuvitus.
Jokaisella on omat muistot ja yhtä vähäiset tiedot joten Henri Kapulaisen kirjoittamassa näytelmässä kuva Veikko Vennamosta on herkullinen: hauska ja vahva kuvitus miehestä joka kulkee omia polkujaan.
Karjalaispoika Vennamo päätti jo pienenä tulla joksikin, ja tulikin, juristiksi ja ministeriön virkamieheksi. Nokkelan äidin ja kannustavan vaimon avustuksella Veikosta tuli myös ministeri ja Kekkosen ykkösvastustaja. Vennamo piti ohjia tiukasti käsissään niin puolueessaan SMP:ssä kuin kotonaan.
Hyvin uskottavalta Vennamon kuvaus tuntuu ja näyttää mutta onko se sitä, on aivan sama koska meillä ei ole näistäkään tapahtumista yhteistä totuutta.
Lavalla on sarja tapahtumia jotka naurattavat ja joissa on niin paljon asiaa, että saa täytettyä samalla tiedonjanonsa ja ikuisen pelkonsa politiikan peleistä ja pelleistä.
Pertti Sveholm pääroolissa Vennamona taipuu, taitaa ja hallitsee tekemistään uskomattomalla vauhdilla.
Kansannäytelmien tapaan tekijät ovat oivaltaneet kertoa kohtausten numerot ja nimet, kansalle tarkoitetusta poliittisesta näytelmästähän koko jutussa oli silloin vuosikymmeniä sittenkin pohjimmiltaan kyse.
Vennamon käyttämät fraasit keksittiin ja päteviksi havaittiin ja niillä mentiinkin politiikassa pitkälle vuosikymmeniä.
Jari Pehkonen tekee Eino Poutiaisena ja Johannes Virolaisena hahmonsa loistavasti.