Arvio: Sydänmaa
UUSI SUKUPOLVI NOUSEE!
Studio Pasilan Sydänmaa keskittyy Keskipohjalaisen ydinperheen karuihin
vaiheisiin. Näytelmä ei lankea puukkojunkkari-romantiikkaan, vaan se
tarjoaa näkymän nyky-Suomesta.
Tarinaa kuljettaa perheen poika (Jarkko Lahti), myös näytelmän
kirjoittajaksi esittäytyvä kertoja. Ratkaisu tuo näytelmään toisen tason
ja selkeyttää rakennetta. Perheen toiveet kohdistuvat poikaan, sillä
kaunis sisko (Laura Birn) on cp-vammainen.
Uskomattoman todellisen rapajuopon isän (Martti Suosalo) ja muualta onnea
etsivän äidin (Heidi Herala) elämää varjostaa sekä ankara sukuhistoria
että kova usko. Konkareiden taidonnäytteiden rinnalla eivät
teatterikorkeakoulun kasvatit jää varjoon. Energisen muuntautumiskykyinen
Jarkko Lahti kuljettaa kertojana koko näytelmää. Laura Birn taas nousee
valokeilaan traagisena mutta sävykkäänä siskona.
Lukuisia sivurooleja hallinnoivat intensiivisesti Jari Pehkonen ja Aku
Hirviniemi. Vaikka näytelmän sanoma ei paljon toivoa anna, uusi
tekijäsukupolvi lupaa senkin edestä.
Esikoisnäytelmäksi Ari-Pekka Lahden Sydänmaa on moniulotteinen ja
runsaudestaan huolimatta keskitetty. Heidi Räsäsen ohjaus tuo
herkullisesti esiin ihmisten reistailun. Rennosti kulkee myös pohjalainen
nuotti.
Kiureli Sammallahden harmonikka synnyttää tunnelman kuin tunnelman
vaivattomasti. Sävellykset sekoittavat virsiä ja rockia ja istuvat siten
osuvasti uuden ja vanhan sukupolven rajoja käyvään näytelmään.