Arvio: Maija Poppanen
Maija Poppasen taika parantaa
Helsingin kaupunginteatterin syksyn uutuusmusikaali Maija Poppanen on viihdyttävä ja virkistävä koko perheen esitys, josta jää hyvä mieli. Maija Poppanen saa katsojan uskomaan itseensä, ihmisiin, elämään ja ihmeisiin. Produktion ammattilaiskaartin taso on huikea. Kolmetuntinen on täynnä taidokasta näyttämötyöskentelyä ja erityisen taitavaa tanssia.
Katsojan ei tarvitse tuntea Maija Poppasen tarinan romaanitaustaa eikä Disneyn elokuvaversiota. Juoni vie mennessään ja saa katsojan viihtymään ja esityksen jälkeen pohtimaan uusia oivalluksia elämästä.
Maija Poppanen, 1900-luvun supernanny, on 1800-1900-lukujen vaihteessa syntyneen australialaiskirjailija Pamela Lyndon Traversin luomus. Ensimmäinen Maija Poppanen –romaani julkaistiin vuonna 1934. Mystinen taikatemppuja tekevä, sateenvarjolla lentävä ja välillä jopa sovinnaisuuksien rajoja rikkova Maija Poppanen on yhä 2000-luvulla hämmästyttävän ajankohtainen.
Kirjailijan uran lisäksi myös teatteriseurueessa näytellyt ja tanssinut sekä freelance-toimittajana ja kriitikkona uraa luonut Travers karttoi julkisuutta ja oli viehättynyt intialaisesta mytologiasta ja kelttiläisestä mystiikasta. Itsenäisen naisen elämää viettäneen Tarversin on helppo uskoa kirjoittaneen Maija Poppaseen myös itseään ja omia unelmiaan.
Suoraselkäinen, hyväitsetuntoinen, oikeudenmukainen, vähempiosaisia arvostava ja puolustava Maija Poppanen on rehellisesti ja aidosti oma itsensä eikä hän mielistele tai nuoleskele ketään. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos meissä jokaisessa asuisi pieni Maija Poppanen.
Musikaali viihdyttää ja herättää ajatuksia
Maija Poppanen saapuu pankkiiriperheen lastenhoitajaksi ja hoitaa samalla kuntoon koko perheen asiat. Perheen lapsille hän opettaa oikeudenmukaisuutta, ystävyyttä ja empaattisuutta.
br>
Urakeskeisen pankkiiri-isän Maija Poppanen saa oivaltamaan, että elämässä on rahaa ja menestystäkin tärkeämpiä arvoja. Tarinalla on onnellinen loppu: perhe saavuttaa kadottamansa yhteyden – eikä Maija Poppasta enää tarvita, joten hän voi liitää sateenvarjollaan kohti uusia haasteita ja ongelmaperheitä.
Esitys on alusta loppuun asti vahvojen ammattilaisten käsialaa. Erityisesti koreografiasta vastannut ruotsalainen Rebecca Evanne on tehnyt upeaa työtä ja saanut myös näyttelijät tanssimaan upeasti.
Lavastaja Katariina Kirjavainen, pukusuunnittelija Sari Salmela ja valosuunnittelija Mika Ijäs onnistuvat oivallisesti luomaan näytelmään kaksi tasoa eli arjen harmauden ja taikuuden kimalluksen. Lapsikatsojia kiinnosti erityisesti Maija Poppasen lento, eikä hurmaa haitannut vaijeri, jonka varassa Maija liiteli. Aikuiskatsojaa sykähdytti erityisesti taidokkaasti valoilla loihdittujen lintujen lento.
Myös taikuus ja pienet ihmeet ovat näyttämöllä taidokkaasti ja oivaltavasti läsnä esimerkiksi patsaiden tanssina ja keittiön astiakaappien hyllyjen romahduksissa.
Musikaalin lauluista etenkin useamman kerran toistuva ”Zim, Zim, Zerii” jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa. Vaikuttavin lauluista ja niihin yhdistetyistä tanssinumeroista on kuitenkin nopeatempoinen ja loppua kohden yhä nopeutuva aakkosralli ”superylipoppelistikexirallinmoista”, joka vaatii laulajilta ja tanssijoilta paljon.
Emmi Kangas Maija Poppasena suoriutuu vaativasta puhe-, laulu- ja tanssiroolistaan erinomaisesti. Musikaalin lapsitähdet, ensi-illassa Nelli Matula Anna Pankkina ja Akseli Ferrand Mikko Pankkina, ovat äärimmäisen taitavia ja lahjakkaita esiintyjiä niin näyttelijöinä, laulajina kuin tanssijoinakin.
Tuukka Leppäsen Perttu on sympaattinen nokikolari, surullisen hahmon ritari ja poika varjoisilta kujilta. Riitta Havukainen pääsi irrottelemaan hirviömäisen sadistisena lastenhoitajana sydämensä kyllyydestä. Musikaalin tanssiryhmän tasoista työskentelyä toivoisi näkevän useamminkin Kaupunginteatterin lavalla.
Kolmen tunnin rautaisannos Maija Poppasen maailmaa piti otteessaan myös nuoret lapsikatsojat. Maija Poppasta voi lämpimästi suositella kaikenikäisille katsojille, koska musikaalin teema puhuttelee ja tarjoaa samaistumiskohteita yhtä lailla lapsille kuin aikuisille.
Maija Poppanen on äärimmäisen ammattitaitoisesti toteutettu hyvän mielen musikaali, jollaisia tarvitaan karkottamaan syksyn synkeyttä ja taloustaantuman huolia. Kaukana menneisyydessä siintävät muistot Kaupunginteatterin suuren näyttämön musikaaleista, joissa lähes jokainen esiintyjä tuntui olevan väärässä roolissa ja katsoja tunsi taiteen riemun ja ilon sijaan lähinnä myötähäpeää esiintyjien puolesta.
Helsingin kaupunginteatteri on yltänyt musikaalituotannossaan tasolle, jota on enää vaikea ylittää.