Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kuka pelkää Virginia Woolfia?

Raila Kinnunen – Apu – 4.1.2002

Anna meille meidän jokapäiväinen
oivalluksemme


   Edward Albee, Tennessee
Williams, Arthur Miller
.  Nämä viime vuosisadan puolivälin
amerikkalaiset näytelmäkirjailijat ovat osoittaneet parin viime vuoden aikana
kahdella helsinkiläisellä päänäyttämöllä,  Kansallisteatterissa ja
Kaupunginteatterissa leijonankynsiensä tylsymättömyyden.

Reko Lundanin Kaupunginteatterin pienelle
näyttämölle ohjaama Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia? on loistava. Muutaman
minuutin välein yleisöä heitellään härskistä naurusta viiltävään suruun.
Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen pelaavat
vanhemman avioparin  rooleissa ikiaikaista leikkiään, josta on leikki
kaukana.

   Nuoripari Kari-Pekka
Toivonen
ja Vappu Nalbantoglu alkaa oivaltaa nuoruuden
kaikkivoipaisuutensa keskellä olevansa matkalla samaan
noidankehään.

Ihmeellistä on tekstin ajattomuus, Juha
Siltasen
suomennoksen briljanssi, Teppo Järvisen
lavastuksen kekseliäisyys. Se miten kukin roolihahmo labyrinttia käyttää,
viestii paljon, mutta mikään ei olisi mitään ilman Paavolaisen ja Heiskasen
yhteispeliä, kykyä kertoa tarinaa ihmismielen liikkeistä ja vaarallisista
peleistä.

   Esitys on niin hyvä, että sisältä
kylmää ja kuumentaa, katsoja muistaa taas, miksi teatteri on elämyksenä
voittamaton. Loppukohtaus syöpyy mieleen ikiajoiksi, ja järjelle jää vain
hiljaisuus.