Arvio: Viimeinen valssi
Kaupunginteatterissa käsitellään ajankohtaista aihetta
VIIMEINEN VALSSI
HKT:N kevätkauden ensimmäisen ensi-illan sai Raila Leppäkosken ohjaama Carin Mannheimerin tekstiin perustuva ”Viimeinen Valssi”. Helsingin Kaupunginteatteri ei petä katsojaa – vaan täyttää vaativankin katsojan odotukset.
Carin Mannheimer tunnetaan kirjoittajana joka osaa vangita suuren yleisön kirjoittamalla viihdyttävästi vakavistakin aiheista. Sitä ”Viimeinen valssi” onkin, eikä ole suotta saanut osakseen ylistävää kritiikkiä.
br>
Musiikista vastaa Pirjo Bergström, jonka yleisö oppi tuntemaan mm sellaisista lauluista kun Yökehrääjä, Kärpäsen lapsi ja Lumikki-laulu. Esityksen laulujen sävellykset ja sovitukset ovat Pirjo Bergströmin käsialaa ja pianon takana on – kukapas muu kun Pirjo itse.
Raili Leppäkoski osaa draaman ja komedian sekoittamisen. Hänet muistetaan sellaisista näytelmistä kun ”Täti ja minä”, ”Kiertopalkinto” ja ”Valtakunnan Häirikkö”. Leppäkoskella on vastuu siitä, että näinkin ajankohtainen aihe toimii ja yleisö tunnistaa arjen vivahteet elämästään joko ikäihmisenä tai ikäihmisen omaisena. Vanhenemisessa elämä muuttaa muotoaan ja sen ymmärtämisessä näytelmässä kuvataan monia kipeitä asioita komiikan keinoin. Elämän realiteetti esitettynä tällä tavalla toimii – ainakin teatterin lavalla.
Näyttelijätyö on onnistunutta, Riitta Havukaisen esittämään Ullaan törmää Kirkkonummellakin tuon tuosta. Sara Paavolainen ja Leena Uotila vetävät osansa aidontuntuisesti ja Ulla Tapanisen olemus täydentää tätä vanhojen rouvien katrasta hauskalla olemuksellaan. Antti Litja ja Seppo Maijala suoriutuvat omista rooleistaan erinomaisesti. Tom Wentzel esittää Axelia, jolla tuntuu vieläkin olevan naiset mielessä. Näiden vanhusten hoitamisesta huolehtivat Elsaa esittävät Merja Larivaara jolle hoivatyö on kutsumus ja Vallo, ulkomaalaistaustainen lähihoitaja jonka roolissa nähdään Sami Hokkanen.
Vanhainkodin arjen ja juhlan kuvaaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta tämä ensemble on onnistunut tässä vaativassa tehtävässä ja saa esityksestä hyvän arvosanan. Näytelmän monien koomisten tilanteiden tarkoitus ei ole loukata ketään, se muistettakoon.