Arvio: Arsenikkia ja vanhoja pitsejä
Hulvattomat vanhat neidit
Mikäköhän siinä on, että mies naisen roolissa naurattaa, mutta nainen miehenä jaksaa harvoin huvittaa. Näin kävi jälleen kerran, kun Esko Roine ja Asko Sarkola täyttivät Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön Brewsterin vanhoina neiteinä. Joseph Kesselringin musta komedia Arsenikkia ja vanhoja pitsejä oli todellinen Broadway-hitti 1940-luvulla.
Komediaklassikkon juoni on tuttu Gary Grantin tähdittämästä samannimisestä elokuvasta. Teatterikriitikko Mortimer Brewsterin (Santeri Kinnunen) elämä järkkyy, kun hänelle selviää tätiensä karmiva salaisuus. ”Hyväntekeväisyyttä” harrastavat tädit päästävät päiviltä onnettomia ihmisiä, eivätkä edes häpeä tekosiaan.
Neil Hardwickin ohjauksessa näyttämölle on tuotu vanhanajan teatteria, jonka menossa ulkopuolisen maailman ankeudet unohtuu. Sellaistakin tarvitaan.