Saavutettavuustyökalut

Arvio: XPSD

Jukka O. Miettinen – Helsingin Sanomat – 22.03.2010

Herää kysymys, mistä on kysymys

Kenneth Kvarnströmin XPSD jatkaa viime vuosien teosten tummaa linjaa.

Kuten monet säveltäjät ja kuvataiteilijat myös koreografi Kenneth Kvarnström on tekijä, joka tuntuu läpi tuotantonsa kehittelevän omaa, pohjimmiltaan melko muuttumatonta taidettaan. Mukaan on mahtunut monenlaista. Joskus komiikkaakin, joka pitkään on loistanut poissaolollaan Kvarnströmin teoksista. XPSD, joka on muodikas lyhenne sanasta ”exposed” eli paljastettu, jatkaa Kvarnströmin viime vuosien tummaa, ellei jopa sysimustaa linjaa. Näyttämön upottavasta mustuudesta näyttäytyy pyörivä, metallinen vanne. Seuraavat välähdykset paljastavat ihmisiä ääritunnetiloissa.

Kvarnström on design-tietoinen tekijä. Hän on käyttänyt visualisoijinaan muotoilijoita, vaatesuunnittelijoita ja kuvanveistäjiä. Nyt teoksen niukoista ja hallituista visuaalisista viitteistä vastaa teatteripuvustaja Erika Turunen.

Visualisoijat ovat luoneet Kvarnströmin eri teoksille kullekin ominaisen sävynsä tai makunsa. Turusen tyylikäs puvustus viittaa samanaikaisesti aikamme huippumuotiin ja 1600-luvun hovipukuihin.

Ratkaisu tukee Kvarnströmin perusliikekieleensä liittäneitä koristeellisia detaljeja. Kaikki alkaa koreografille ominaisilla kyynärpäiden ojennuksilla ja toisiinsa kietoutuvilla käsivarsien taivutuksilla. Flamencon käsieleitä muistuttava koukeroiset eleet tuovat kuitenkin mukaan uuden sävyn.

Kuten Kvarnströmin teoksissa usein, myös XPSD:n perustunnelma on pahaenteisen odottava. Jännitystä kasvatetaan sen koskaan todella purkautumatta. Jukka Rintamäen luomat äänimatot jyrisevät ja kumisevat onton metallisina.

Selvää on, että Kvarnström on mestarillinen koreografian taitaja. Unisonossa suoritetut ryhmäkohtaukset hajoavat kiinnostavan epäsymmetrisiksi liikkeen juostessa kuin viimeistä päivää. Helsinki Dance Companyn tanssijat pärjäävät tässä kilpajuoksussa loistavasti.

Kaikki on epäilemättä komeaa ja taitavaa, mutta herää myös kysymys, mistä lopulta on kysymys. Kvarnströmin maailmassa ihmiset ajautuvat yhteen ikään kuin animaalisen magnetismin vetäminä. Yksikään parinmuodostus ei kuitenkaan johda mihinkään, paitsi uuden jännitevyöryn kehittelyyn.