Arvio: Miltä parta tuntuu
Sukellus Venäjän sieluun
Nykydraama hakee uutta kansallista pohjaa
Helsingin kaupunginteatteri on tuonut ohjelmistoonsa uutta venäläistä draamaa edustavan Ksenia Draguskajan kirjoittaman Miltä parta tuntuu . Aidon venäläisen leiman tämän näytelmän tulkinnalle takaa se, että Helsingissä tekemisessä on mukana vierailevia venäläisiä teatterin ammattilaisia, kuten ohjaaja Olga Subbotina ja lavastuksesta sekä puvustuksesta vastaava Anatoli Tsetsik.
Näytelmän juoni muodostuu kahden maailman kohtaamisesta. Nuori moskovalainen kirjallisuudentutkija Marina matkaa Venäjän sydämeen aitoon maalaiskylään. Sinne hänet on houkutellut alkujaan romanttinen suhde Nikitaan, joka on paitsi nuori hurmuri myös kylän henkinen johtaja.
Marina joutuu heti huomaamaan, että hänen kuvittelemansa venäläinen maalaiselämä, josta hän on lukenut venäläisten mestarien kuvauksia, on tänään aivan muuta. Törmäyksiä tulee jatkuvasti. Runsaat puolitoista tuntia kestävä näytelmä on täynnä jatkuvia ja ennakoimattomia käänteitä, joita ei rationaalisella ajattelulla voi ymmärtää. Turhaan ei käsiohjelmaan ole lainattu Fjodor Tjuttsevin sanoja ”ei Venäjää järjellä voi ymmärtää, ei yhtenäisellä kyynärällä mitata, Venäjällä on erityinen luonto, Venäjään voi vain uskoa”.
Kuin rivien välistä tämä kansakomediaksi luokiteltu näytelmä arvostelee myös Venäjän nykymenoa ja oligarkista hallintoa. Kyläläiset ovat kapinallisia, jotka eivät sopeutuneet neuvostojärjestelmään, mutta yhtä vaikeaa on sopeutua Venäjän nykymenoon.
Miltä parta tuntuu on hulvatonta menoa, tanssia ja laulua, mielikuvituksellisia kohtauksia ja myös ratkiriemukasta replikointia. Suomennoksen tehnyt Jukka Malinen on mitä ilmeisemmin onnistunut hyvin käännöstyössään.
Marinaa esittävä, parista elokuvastakin tuttu Vappu Nalbantoglu tulkitsee hyvin nuoren kirjallisuudentutkijaa. Oskari Katajiston Nikita on monisärmäinen ja vaihtaa olemustaan tilanteissa kuin kameleontti. Leenamari Unho on verevä Nikitan vaimona, mutta yllättävä myös noitatätinä. Risto Kaskilahti saa esittää osaamisen kirjonsa kolmessa eri roolissa, joista parhaiten vie eittämättä pienen pojan roolin.
Mielenkiintoinen parivaljakko on Sanna Majuri ja Antti Lang. Kummallakin on useampi rooli, joista Majurin sepän lapsenlapsi ja Langin Cowboitsu nousevat parhaiten esiin.