Saavutettavuustyökalut

Tervetuloa teatteriin – turvallisesti! Tutustuthan huolella ohjeistuksiimme Turvallisesti teatteriin -sivustollamme!
Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Eila, Rampe ja palvattu onni

Eira Serkkola – Kirkko ja kaupunki – 2010/34

Tavallisen onnen ylistys

Kirjailija Sinikka Nopolan rakastetut hahmot Eila ja Rampe saapuvat nyt Hämeestä pääkaupunkiin, tarkemmin sanottuna Hämeentien Arena-näyttämölle. Se on Helsingin Kaupunginteatterin uusi sivunäyttämö.


Eila ja Rampe ovat keski-ikäisiä perustamperelaisia, joille ”Tampesteri” on valtakunnan henkisen elämän keskus. Ennen kaikkea he ovat kuitenkin tavallisia suomalaisia, joiden tavallisuus on hulvattomasti liioiteltua. Siitähän se huumori syntyy. Rampe viihtyisi kesämökillä nikkaroimassa ja kalastamassa, Eila tuskastuu ”piäniin ympyröihin” ja haluaa matkustella. Reissuun päästäänkin, muun muassa ihmeparantajan luo ja Tuurin kyläkauppaan.


Pariskunta pohdiskelee jäljittelemättömään tyyliinsä elämän eri ilmiöitä, kuten ostoshimoa ja pölyä. ”Elämä on aika lyhkönen ja se menee siinä kun mää jahtaan pölyä”, tuumii energinen Eila heikkona hetkenään.


Mehevää dialogia irtoaa, kun Eila ja Rampe pääsevät mukaan vävykokelas Pirkan tutkimukseen. ”Mä etsin pariskuntaa, joiden suhde onnellisuuteen on mutkaton, jotka ei tavallaan edusta postmodernin ajan ihmistä vaan varhaisemmin tuotettua ihmistyyppiä”, paljastaa Pirkka.


Eila on pohjimmiltaan sydämellinen pirttihirmu. Räiskyvä Heidi Herala Eilan roolissa vie ajoittain koko show’n. Ilmari Saarelaisella olisi paukkuja vaikka mihin, mutta hän tekee kunnollisen tohvelisankarin roolinsa vähäeleisesti, tarkasti ja suomalaista miestä kunnioittaen. Leena Rapola on perheen tytär Likka, Helsingissä asuva nuori aikuinen eli ”lähes 40-vuotias” itsensä etsijä, ja Petri Poikolainen tämän tuore poikaystävä. Akateemisella onnellisuustutkimuksellaan Pirkka etsii samalla oman elämänsä aitoja onnen hetkiä.
Ohjaaja Heidi Räsänen halusi näytelmään myös musiikkia. Maija Kaunismaan säveltämät laulut rytmittävät esitystä, mutta tuntuvat välillä turhilta lisukkeilta. Pari täysosumaa settiin mahtuu, kuten Rampen oodi hyvälle rautakaupalle.


Helsinkiläinen Räsänen on ohjannut myös muun muassa Leipäjonoballadin teatteri Takomossa 2008 ja Q-teatterin Siniväriset Suomenlinnan Kesäteatterissa viime vuonna.
Eila ja Rampe -näytelmä on nautittavan kaksitasoinen: päältä katsoen se on hersyvää komediaa, mutta heti pinnan alla vaanivat terävät oivallukset esimerkiksi parisuhteen dynamiikasta.