Arvio: Eila, Rampe ja palvattu onni
Viksu esitys
Eila, Rampe ja palvattu onni -näytelmä on hauska ja mutkaton, kuten ehta elämä Tampesterissa.
Kyllä meille tamperelaisille taas naurettiin, nyt oikein pääkaupungissa asti, Helsingin Kaupunginteatterin Arenalla. Jo Eila, Rampe ja palvattu onni -näytelmän alkurepliikit saivat ensi-illassa aikaan naurunpyrähdyksiä. Ei kai Tampereen murre nyt niin hauskaa ole? Manselaisten miälestä se ei ole murre ollenkaan.
Heidi Heralan esittämä Eila on varsin puheliaan rehti naisihminen. Ilmari Saarelaisen Rampe taas tavallisen onnellinen mies. Pariskunnan Likka (Leena Rapola) taas potee välillä melkein maailmantuskaa, mutta haaveilee tavallisesta arjesta. Sinikka Nopolan näytelmä on sympaattinen, hellyttävä ja oivaltava tavallisuuden ja arjen ylistys. Yksi näytelmän sanomista on, että erilaisuus on voimaa (kuten tietty tamperelaisuuskin).