Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Wicked

Raila Kinnunen – Apu – 2.9.2010

Ei yhtään heikkoa lenkkiä

Osaamista. Wicked-musikaalin sytyttää tähti ja joukkovoima.

Vuosikymmenessä musikaali on loikannut Suomessa 50 vuotta eteenpäin. Se on saanut uuden koulutetun tekijäsukupolven ja oman yleisönsä. Helsingin kaupunginteatterin sen resurssit, koneisto ja valtava näyttämö ovat olleet musikaalien kotipesänä Asko Sarkolan johtajakauden.

Stephen Schwartzin Wicked-musikaalissa tiivistyy koko kehitys. Laulaminen on loistavaa, näytteleminen tasokasta, akrobatia huimaavaa, tanssijat ammattilaisia, orkesteri taitava – kaikki on huippuunsa treenattua, ei tule hapetonta huonoa hetkeä. Musiikki on sen verran vaikeaa ja Ihmemaa Ozin tarina suomalaisille vieraampi, että hurmos katsomossa ei synny niistä. Se syntyy osaamisesta, energiasta, innosta ja onnistumisesta lavalla.

– Musikaalissa käytetään teatterin, laulun ja tanssin kieltä. Taidot täällä ovat loistavat, ja joskus joukosta löytyy ihminen, jolla on koko arsenaali käytössään. Maria Ylipää on tällainen kolmoistäysosuma. Hän tulee räjäyttämään potin, ruotsalaisohjaaja Hans Berndtsson, 57, ennakoi.

Ja niin Ylipää tekee Elphaban roolissa. Sankaritainen toinen päähenkilö Glinda tulee todeksi Anna-Maija Tuokon komediennen kykyjen, marilynmäisen narsismin ja lopulta vastuulliseksi kasvun kautta.

Ensi-illan seisaaltaan paukutetut aplodit tulevat kaikumaan joka esityksessä.