Arvio: Enron
Darvinistisen talousopin lyhyt oppimäärä
Nuoren englantilaisen näytelmäkirjailijan Lucy Prebblen Enron on näytelmä konkurssin tehneestä teksasilaisesta energiayhtiö Enronista ja sen suurhuijaukseen syyllistyneistä johtajista Jeffrey Skillingistä, Andrew Fastowsta ja Kenneth Laysta.
Prebble ei ole näytelmää kirjoittaessaan jäänyt pohtimaan roolihenkilöidensä motiiveja. Ihminen on yksinkertaisesti ahne paskiainen ja sillä sipuli. Todellisuus puhuu sen puolesta, että me Aatamin perilliset olemme perisynnin riivaamia pahiksia.
Ohuet henkilökuvat eivät kuitenkaan estä ohjaaja Kari Heiskasta loihtimasta Prebblen tekstistä vangitsevaa teatteria. Huikeisiin roolisuorituksiin yltävät Eero Aho, Iikka Forss, Milka Ahlroth ja Seppo Maijala tuovat läsnäolollaan näyttämölle ne elementit, joita ei ole kirjoitettu itse tekstiin.
Esityksen vaatimuskerrointa on nostettu vielä lavastuksellisilla ratkaisuilla. Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on rakennettu valkoisiksi maalattujen seinien avulla koripallokentän kokoinen tyhjä tila, jonka ainoa lavaste on näytelmän alussa yhdessä nurkassa kyhjöttävä valkoinen sohva.
Näytelmän aikana tämä suunnaton tyhjä tila täytyy nopeasti katsojan omista mielikuvista. Esitys on hyvin intensiivinen ja vangitseva.
Tyhjä näyttämö on varmasti myös hyvä allegoria sille suggestiiviselle luovuudelle, jolla Skilling sai maailman parhaan koulutuksen saaneet pörssianalyytikot ja pankkiirit uskomaan terveen järjen vastaiseen vedätykseensä lähes kymmenen vuoden ajan.