Arvio: Kolme iloista rosvoa
Ehdottoman upeasti on Helsingin Kaupunginteatteri taas panostanut perheteatteriin toteuttaessaan KOLME ILOISTA ROSVOA -näytelmän suurelle näyttämölleen.
Siitä huolimatta, että kaupunginteatteri ei koskaan mene sieltä mistä aita on matalin missään produktiossaan, jostain syystä jaksan aina ihailla sitä, että juuri lapsille suunnatut teokset ovat aivan samalla intensiteetillä toteutettuja, kuin aikuisillekin suunnatut näytelmät.
Toinen päivä helmikuuta 2011 ensi-iltansa saanut Thorbjörn Egnerin (suomennos Aila Meriluoto) 1950-luvulla kirjoittama herttaisen opettavainen tarina KOLME ILOISTA ROSVOA on kuin karamelli.
Se opastaa jo pahasti unohtumassa olevien perinteisten hyvien arvojen pariin muistuttamalla, että kiltti pitää olla, eikä saa kiusata, mutta muuten saa tehdä mitä vaan.
Kardemumman kaupunki on ihanne ympäristö, missä kaikilla on hyvä olla, kaikkien luovuus saa kukoistaa ja kaikki ihmiset ovat tärkeitä, ainutkertaisia ja rakastettavia.
Eli todellinen satukaupunki!
Turmiollisen sotkuiset ja epäsosiaaliset rosvo-veijaritkin ovat moisia lusmuja vain siksi, että heillä ei ole mitään sen tähdellisempää hommaa, kuin ryöstely ja kiusanteko.
Kun yhteisö ottaa heidät huomaansa, antaa heille tärkeitä hommia hoidettavaksi, jopa rakastuu heihin ja arvostaa heitä, rosvoilu jää sikseen ja kaikista kolmesta iloisesta rosvosta (plus leijonasta) tuleekin esimerkillisiä iloisia ja kilttejä kardemumman kansalaisia.
Lapsiyleisön reaktiot näytöksen aikana olivat taas paljonpuhuvat. Tietysti kaikille tutun ”Nyt hiljaa, hiljaa, hiivitään me Kardemumman yössä…” kappale sai aikaan huikean rektion ja kanssalaulajia ja rytmintaputtajia riitti.
Lapset huutelivat ”eläköötä” ja osallistuivat muutenkin riemukkaasti näytelmänkulkuun, joka kuitenkin oli ihan täysimittaisen näytöksen mittainen, eli olisi luullut muodostuvat pikkukatsojille pitkäveteiseksi!
2 tuntia ja 20 minuuttia ei vaikuttanut liian pitkälle ajalle pienimpien katsojienkaan mielestä.
Kaikkein parhaiten näytös sopiikin juuri ihan pikkuyleisölle ja on oiva ja varmasti ikimuistoinen kokemus ihka ensimmäiseksi teatteriesitykseksi lapselle.
Milko Lehdon ohjaus tarjoaa hauskoja sutkauksia myös aikuisemmalle yleisölle ja jo alussa mainittu loistava ylöspano on mannaa myös aikuisten silmille.
Erityisesti eläinhahmojen toteutus on herkullista ja mielikuvituksellista ja siitä erikoismaininta.
Poliisimestari Paavali PERTTI KOIVULA on näytelmän herttaisin henkilö ja kertakaikkiaan hauska. Vaikkakin keskushenkilöinä tietysti onnistuneesti koheltavat Kasper RAUNO AHONEN, Jesper PAAVO KEROSUO ja Joonatan EPPU SALMINEN. Eikä leikkisen hurjaa leijonaa SAMI UOTILA pidä väheksyä vähäpuheisessa, mutta erittäin fyysisen osuvassa roolissaan.
Muita Kardemumman onnellisen kaupungin onnellisia asukkaita esittävät: MARJUT TOIVANEN, EERO SAARINEN, URSULA SALO/ LEENAMARI UNHO, SOFIA HILLI, ANTTI LANG, UNTO NUORA, RISTO KASKILAHTI, TIINA PELTONEN, SANNA SAARIJÄRVI, MATTI OLAVI RANIN etc.
Uskollisesti Milko Lehdon ohjaus mukailee alkuperäisteosta herttaisen opettavaista ja norstalgisen vanhanaikaista tarinaa. Esitystä värittävät tanssi ja laulunumerot, jotka takaavat että huomio ei katsojalla herkästi herpaannu näytämön tapahtumista.