Arvio: Kolme iloista rosvoa
Helsingin kaupunginteatteri tuo lavalle rakastetun tarinan Kolmesta iloisesta rosvosta, joiden seurassa viihtyvät useammat sukupolvet. Musiikkinäytelmä jatkaa Helsingin kaupunginteatterin huipputasokkaiden musikaalien ja musiikkinäytelmien sarjaa. Kolme iloista rosvoa on vauhdikas ja värikylläinen hyvän mielen piristysruiske.
Kardemumman kaupunki on satumaailma, jonka elämästä olisi hyvä ottaa oppia arkeen. Ihmiset ja eläimet tulevat juttuun keskenään ja kaikilla on hyvä olla. Lopuksi myös yhteiskunnan marginaalissa eläneet rosvot pääsevät osaksi Kardemumman kaupunkiyhteisöä, rakastetut löytävät ja saavat toisensa ja ihmisten unelmat toteutuvat.
Ensi-iltanäytöksessä istuessani 2. helmikuuta en voinut olla vetämättä Kardemumman kaupungista yhtymäkohtia toiseen kotikaupunkiini Kairoon. ”Kadulla kulkee kameleita ja aaseja, ihmiset ovat iloisia ja välittävät toisistaan ja osaavat nauttia arjen pienistä iloista. Aurinkoiseen aamuun ihmiset herättää kukonlaulu”. Ensimmäinen Kairon kotini oli alueella, jossa kirjaimellisesti heräsin naapuritalon parvekkeella asustaneen kukon lauluun, mikä 20 miljoonan asukkaan Kairossa on melkoinen harvinaisuus.
Kardemumman eläimet ovat sympaattisia ja taidokkaasti puvustettuja ja maskeerattuja ja niitä esittävät näyttelijät loistavia. Kolmen rosvon kotona asuva leijona on niin aito, että pieni lapsikatsoja takanani pohti puolen näytelmän ajan, onko leijona sittenkin vain ihminen.
Myös kapellimestari Eeva Konnun johtama orkesteri tekee taidokasta työtä ja elää tarinan mukana näyttämön reunassa täydellä intensiteetillä.
Rosvot ja poliisit
Rauno Ahosen Kasper, Paavo Kerosuon Jesper, Eppu Salmisen Joonatan ja Sami Uotilan Leijona ovat loistavia suorituksia. Myös muu kaupunginteatterin henkilökaarti suoriutuu huippuunsa karikatyyritellyistä rooleistaan erinomaisesti. Kaksi ja puolituntinen on täynnä liikettä ja huippuhahmoja.
Erityisesti Ursula Salon tiukka Sohvi-neiti on huikea. Myös Risto Kaskilahden Makkaramestari ja Tiina Peltosen Papukaija jäävät katsojien mieliin ja sydämiin.
Pertti Koivulan poliisimestari on sympaattinen ja ystävällinen ja tarjoaa rosvoille mahdollisuuden parempaan elämään.
Näytelmän ensi-illan aikaan toisen kotikaupunkini rosvot ja poliisit olivat valitettavasti hyvin erilaisissa rooleissa. Kairon kansannousun aikana pahimmat ryöstelyt ja kansaan kohdistunut väkivalta oli hallituksen organisoimaa ja maksettujen rosvojoukkojen ja rettelöitsijöiden johtohahmot olivat poliiseja.
Egyptin tilanne ratkesi yllättäen ja arjesta tuli lähes yhtä auvoista kuin Kardemumman satukaupungista; Egyptin kansannousun yhteishenki ainakin mielenosoitusten keskusnäyttämöllä Kairon Tahrir-aukilla kohosi lähes samalle tasolle Kardemumman kaupungin ilmapiirin kanssa.
Rakastettu lastensatu
Kolme iloista rosvoa ja Kardemumman kaupunki on norjalaisen Thorbjørn Egnerin luomus. Lastenkirja Kasper, Jesper ja Joonatan: Kolme iloista rosvoa ilmestyi norjaksi vuonna 1955 ja näytelmänä vuonna 1956. Aila Meriluodon suomentama kirja julkaistiin vuonna 1957 ja näytelmä sai kantaesityksensä jo seuraavana vuonna 1958 Suomen kansallisteatterissa.
Egner oli monipuolinen ja tuottelias. Hän tuotti radioon lastenohjelmia ja kirjoittaessaan lastenkirjaa hän keksi tarinan, sävelsi laulut ja kuvitti kirjan omilla piirustuksillaan.
Kolme iloista rosvoa -näytelmää suositellaan yli 5-vuotiaille.