Arvio: Ulkomaalainen
Suvaitsevaisuudesta komedian varjolla
Larry Shuen jenkkikomedia on esitetty meillä aikaisemminkin, niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Suomenkieliset tulkinnat nähtiin mm. 1989 Vaasassa, 1992 Tampereella ja 1993 Helsingissä (Lilla Teatern, joka esitti teosta ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi). Nyt nähtävä kt:n tulkinta on usean komediaspesialistin käsialaa ja takuuvarma naurattaja.
Ulkomaalaisen luotsi on suomalaisiin komedian taitajiin jo pitkään kuulunut Pentti Kotkaniemi. Muistetaan vaikkapa miehen kotimaisten komediaklassikoiden parhaimmillaan hervottomat uustulkinnat Tampereella. Myös Helsingin kt:lle Kotkaniemi on ohjannut paljon hittejä: Kiviä taskussa ja Salaa rakas, vain pari mainitakseni.
Ulkomaalaisia kohtaan Amerikassa tunnettua epäluuloa ja muukalaisvihaa pohtii lento-onnettomuudessa kuolleen Larry Shuen (1946-85) näytelmä, joka ensiesitettiin 1983 ja joka dramaatikon kuollessa pyöri täysille saleille mm. New Yorkissa. Työn sisältämät asiat ovat yhä ajankohtaisia.
Santeri Kinnunen esittää ujoa amerikkalaismiestä Charlie Bakeria, joka saapuu lepäilemään ja lomailemaan vanhan ameijassa kapiaisena toimivan kaverinsa (Jari Pehkonen) luo maaseudun rauhaan. Froggyn suunnitelmat ovat hieman muuttuneet mutta hän järjestää Charlielle pariksi päiväksi huoneen lähimajatalossa, jonka puhelias emäntä (Riitta Havukainen) on hänen ystävänsä. Jotta Charlie saisi olla omassa rauhassaan, Froggy keksii hätävalheeksi, että Charlie on ulkomaalainen, eikä puhu heidän kieltään.
Aluksi Charlie ei ole järin halukas esittämään muukalaista mutta, kun hän sattuu kuulemaan kahden ihmisen välisen henkilökohtaisen keskustelun, hänen on pakko tyytyä osaansa. No, kommellukset seuraavat ja lopulta tilanne kärjistyy äärimmilleen, kun paikkakunnan patavanhoillinen sekä rotuvihajärjestö klaaniin (eli Ku Klux Klaniin) kuuluva punaniska Owen (Pertti Sveholm) päättää ottaa ohjat ja pistää huppupäisine ystävineen mm. vaaralliseksi koetun ulkomaalaisen kuriin.
Vappu Nalbantoglu näyttelee emännän sukulaistyttö Catia, jonka majatalo-perintöä tavoitteleva hämäräpappi David (Mikko Pörhölä) aikoo naida. Catin jälkeenjäänyt veli Ellard (Hannes Suominen) on tarkoitus pelata pois kuviosta, jotta David kätyreineen saisi talon haltuunsa. (Vielä tuohon aikaan Yhdysvalloissa mies hoiti raha-asiat, vaikka osa oli alkujaan vaimon omaisuutta.) Taloon he aikovat perustaa vihajärjestönsä päämajan.
Kiitos myös huippunäyttelijöiden teos toimii ja tavoittaa tekstin terävimmän kärjen. Jotkut pikku puutteet (vähän liikaa venyvä kohtaus Charlien äidinkielen tiimoilla jne.) antaa helposti anteeksi. Laiskasti alkava tulkinta tiivistyy sopivasti finaalia kohden. Siinä kierrokset käyvätkin sitten jo todella korkealla.