Arvio: Yökyöpelit
Yökyöpelit on absurdin ja
älykkään lastenteatterin juhlaa
Helsingin kaupunginteatterin pienen näyttämön valtaavat yöllä hiippailevat eriskummalliset olennot, väsymättömät yökyöpelit. On ilo katsoa lastenteatteria, joka on tehty taitoa ja kunniahimoa säästelemättä. Esityksen riemukkaan vinksahtanut maailma ei varo hanakalia kysymyksiä eikä etsi helppoja ratkaisuja, vaan luottaa lapsen älyyn, mielikuvitukseen ja huumoriin.
Laura Ruohosen suosittuihin runoteoksiin Allakka Pullakka ja Yökyöpelit perustuva, näytelmäkirjailijan itsensä ohjaama musiikkinäytelmä hurmaa absurdin ja anarkististen runojen ystävät myös näyttämöllä. Ruohosen runokirjoista tutun kuvittajan Erika Kallasmaan puvustus ja lavastus loihtivat elävän olomuodon niin runojen tapahtumapaikoille kuin mielikuvituksellisille hahmoillekin.
Ruohosen sanan ja rytmin nokkeluudesta ja sujuvan vauhdikkaasta ohjauksesta, Kallasmaan visuaalisesta maailmasta, Anna-Mari Kähärän kauniista, kekseliäästä ja monivivahteisesta musiikista sekä herkullisesti näyttelevästä ja taitavasti laulavasta esiintyjäjoukosta syntyy valloittava ja kokonaisvaltainen taideteos, joka huvitti ja mietitytti sekä lapsi- että aikuiskatsojiakin vielä pitkään.
Ikäsuositus on yli viisivuotiaille, mutta huumoria ja jännitettävää riittää vielä paljon vanhemmillekin. Perheen aivan pienimmille yli kahden tunnin, ei pelottava mutta jännittävä verbaalinen ja visuaalinen ilotulitus saattaa olla aika tuhti paketti.
Nakertaja
kaipaa kotiin
Yökyöpeleiden talossa tapahtuu kummia. Joku on nakertanut reikiä vesijohtoihin, syö autoja ja villalangasta kudottuja koteja riekaleiksi. Parastaan pistelevän ja Martti Suosalon notkeasti esittämän Agentti Nero Narun on tartuttava asiaan.
Nakertajan metsästyksestä kehkeytyy rakenteeksi löyhä tarina, mutta ennen kaikkea esitys rakentuu omaehtoiselle logiikalle, jossa uusia tilanteista syntyy kuin vapaana assosiaationa edellisistä hetkistä ja hahmoista.
Suvereeniudessaan valloittavan raivostuttava Vauvakaani (Vuokko Hovatta ) pitää väsymyksen tainnuttamia vanhempiaan (Emilia Nyman ja Tuukka Leppänen ) talutusnuorassa, ja apuun kutsutaan neuvokas, vaikkakin verenhimoinen Mahtimummo Päätäi Väätäinen, jota Seela Sella hurmaavan ilkikurisesti esittää.
Nakertajan metsästyksen lomassa törmätään loputtomasta elämän janosta ja nälästä kärsivään Janoiseen Iivanaan, vaimonsa sinne tänne munimista munista huolehtivaan Herra Käkeen, vihreitä paukkuja päästelevään ja morsiamesta haaveilevaan Imulimaan sekä Uppsalan ylioppilaskunnan lintukuoroon, joka esittää seurallisen Saku-sedän juhlilla komean Hillo-kantaatin.
Viimein arvoituksellinen ja akrobaatin taidoillaan ihastuttava nakertaja (Katja Kortström ) löydetään ja hän pääsee palaamaan sfäärien musiikin saattelemana kotiinsa tähtien tuolle puolen. Puhdasta teatterin magiaa.