Arvio: Katri Helena
Tunteikas Katri Helena
Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena -musikaali saa yleisön nauramaan, mutta kyyneleiltäkään ei voi välttyä.
Katri Helena Kalaojan tie suomalaisen iskelmätaivaan kiintotähdeksi ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Tämä selviää viimeistään Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden suurmusikaalista.
Musikaali seuraa Katrin elämän käännekohtia lapsuudesta aina 2000-luvulle asti. Tarinaa rytmittävät rakastetun laulajan ikivihreät ja vähän tuntemattomammatkin kappaleet. Upeasti toteutetun suurproduktion yleisö pystyy helposti eläytymään niin laulajan iloihin kuin suruihin.
Katri Helenaa esittävä upeaääninen Sanna Majuri on saatu niin esikuvansa näköiseksi, että välillä katsojan täytyy muistuttaa itseään, ettei lavalla olekaan se aito ja oikea Katri.
Musikaalissa on monta herkullista sivuroolia kuten Katrin riesana ravaava toimittaja Suni (Sari Siikander) sekä ikifani Ritva Virtanen-Määttä, jonka rooliin koomikkona tunnettu Eija Vilpas sopii mainiosti.
Ilpo Tuomarilan käsikirjoittama ja Tiina Brännaren ohjaama Katri Helena on myös visuaalisesti vaikuttava kokemus. Pyörivästä näyttämöstä on otettu kaikki hyöty irti, ja valot sekä näyttämölle heijastetut kuvat on mietitty tarkkaan.