Arvio: Katri Helena

Raila Kinnunen – Apu – 1.9.2011

Katri Helena tarjosi nenäliinoja

Helsingin Kaupunginteatterin Katri Helena -musikaalia on mahdotonta miettiä itsenäisenä taideteoksena. Niin vahvasti se rakentuu sille, että ihmiset rakastavat Katri Kalaojaa ja tuntevat hänen musiikkinsa ja elämäntarinansa.

Sanna Majuri selviää polveilevasta nimiroolista hyvin, ja orkesteri on huipputasoa. Sinikka Sokan esittämä Bertta-äiti hehkuu karjalaista viisautta. Kari Arffmanin esittämä Panu Rajala on liehittelevä lipittäjä, snobi kirjallisuussitaattien kylväjä. Sami Hokkanen ihmeellisesti myös näyttää Timo Kalaojalta.

Ensi-illassa Katri kyseli tutuilta, onko nenäliina mukana. Jos ei ollut, Katri tarjosi omasta pinkastaan: tämä on tarpeen.