Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Omaka par

Virpi Valtonen – Seura – 17.11.2011

Yö ja päivä kimpassa

Suomenruotsalainen teatteriyleisö ei naura salaa.

Heti Lilla teaternin Omaka par -komedian alkaessa käy selväksi, mikä suomenkielisen ja suomenruotsalaisen teatteriyleisön suurin ero on. Kun ensimmäinen usein vain myhäilee tyytyväisenä, jälkimmäinen uskaltaa nauraa, tyrskähdellä ja pyrskähdellä niin äänekkäästi, että muutkin varmasti kuulevat. Vai onko Neil Simonin valkokankaallakin menestynyt The Odd Couple -teos vain yksinkertaisesti niin hysteerisen hyvä? Oli miten oli, Lilla Teaternin versio on malliesimerkki siitä, mitä komedia voi parhaimmillaan olla.

Jo ensimetreiltä katsoja alkaa rakastua pokeria pelaavan kaveriporukan jäseniin yksi toisensa jälkeen. Yksi heistä kyttää kelloa, jotta ehtisi varmasti kotiin vaimonsa asettamaan kotiintuloaikaan mennessä. Toinen on hygieniafriikki, kolmas hieman pölvästi poliisi ja neljättä ärsyttää kaikki mahdollinen. Oscar Madisonin (Sampo Sarkola) suuri asunto on päässyt sikamaiseen kuntoon vaimon jätettyä alkoholiin menevän miehensä. Mutta mitä lienee tapahtunut, kun aina niin säntillistä Felix Ungaria (Pekka Strang) ei näy eikä kuulu paikalle?

Oscar ojentaa ystävälleen auttavan kätensä, mutta poikamiesten yhteiselämästä tuleekin jotain aivan muuta kuin on ajateltu – ovathan he kuin yö ja päivä. Jos ruotsin kieltä taitaa vähääkään, kannattaa suomenkielisenkin tämä näytelmä nähdä – ja nauraa mukana kovaan ääneen.

Suomenruotsalainen teatteriyleisö ei naura salaa.

Heti Lilla teaternin Omaka par -komedian alkaessa käy selväksi, mikä suomenkielisen ja suomenruotsalaisen teatteriyleisön suurin ero on. Kun ensimmäinen usein vain myhäilee tyytyväisenä, jälkimmäinen uskaltaa nauraa, tyrskähdellä ja pyrskähdellä niin äänekkäästi, että muutkin varmasti kuulevat. Vai onko Neil Simonin valkokankaallakin menestynyt The Odd Couple -teos vain yksinkertaisesti niin hysteerisen hyvä? Oli miten oli, Lilla Teaternin versio on malliesimerkki siitä, mitä komedia voi parhaimmillaan olla.

Jo ensimetreiltä katsoja alkaa rakastua pokeria pelaavan kaveriporukan jäseniin yksi toisensa jälkeen. Yksi heistä kyttää kelloa, jotta ehtisi varmasti kotiin vaimonsa asettamaan kotiintuloaikaan mennessä. Toinen on hygieniafriikki, kolmas hieman pölvästi poliisi ja neljättä ärsyttää kaikki mahdollinen. Oscar Madisonin (Sampo Sarkola) suuri asunto on päässyt sikamaiseen kuntoon vaimon jätettyä alkoholiin menevän miehensä. Mutta mitä lienee tapahtunut, kun aina niin säntillistä Felix Ungaria (Pekka Strang) ei näy eikä kuulu paikalle?

Oscar ojentaa ystävälleen auttavan kätensä, mutta poikamiesten yhteiselämästä tuleekin jotain aivan muuta kuin on ajateltu – ovathan he kuin yö ja päivä. Jos ruotsin kieltä taitaa vähääkään, kannattaa suomenkielisenkin tämä näytelmä nähdä – ja nauraa mukana kovaan ääneen.