Arvio: Tanssiaiset
Tyttären kosto on hirmuinen
Tanssillinen näytelmä vavahdutti niin äitiä kuin tytärtä. Suosittelemme molemmat!
14-vuotias Antoinette haluaisi päästä mukaan perheensä järjestämiin tanssiaisiin. Edes viideksitoista minuutiksi, hän kärttää. Mutta äiti sanoo ei.
Ei, ei ja ei.
Irene Némirovskyn kirjaan perustuva Tanssiaiset on pieni suuri tarina siitä, miten äidin kohtuuttomuus ajaa tyttären aivan suhteettomaan kostoon. Äärimmäisen koskettavan, tanssia paljon käyttävän näytelmän teemoja ovat nuoren tytön kasvaminen naiseksi ja toisaalta aikuisen naisen suhde omaan vanhenemiseen, eikä katsoja voi estää omia muistojaan ja mietteitään tulvimasta esiin. Sympatiat ovat välillä rakkaudenkaipuussaan ja elämännälässään räytyvän teinin, välillä taas elämän kolhut jo kokeneen äidin puolella.
Kävin katsomassa Tanssiaiset Helsingin kaupunginteatterissa 15-vuotiaan tyttäreni kanssa, ja olimme molemmat yhtä ihastuneita ja vaikuttuneita. Keskustelu jatkui koko kotimatkan ja vielä seuraavanakin päivänä. Suosittelemme!