Arvio: (re)use
Kierrätettyä koreografiaa
Kenneth Kvarnström tuo vanhoja teoksiaan esille johtajakauden viimeisessä ensi-illassaan(re)use. Näyttämötila on muuttunut tanssigalleriaksi, jossa yleisö pidetään varpaillaan koko illan ajan.
(re)use on viimeinen osa Kvarnströmin trilogiaa, jonka ensimmäinen osa YOUMAKEME nähtiin lähes tasan vuosi sitten. Kvarnströmin luomisvimma on ollut kova – kolme kokoillan teosta vuodessa!
Tosin (re)use hyödyntää materiaalia Kvarnströmin aiemmista tuotannoista. Kaiken kaikkiaan illan aikana nähdään otteita seitsemästä eri teoksesta sekä hieman uutta materiaalia.
Täysin uutta on kuitenkin kokonaisuus, jonka vanhat teokset muodostavat. Kaupunginteatterin studio Elsa on muutettu eräänlaiseksi galleriaksi, jossa yleisö vaeltaa ja vaihtaa paikkaa esityksen ajan. Tanssi ja tanssijat tuodaan lähelle, iholle.
Herkullisesti Kvarnström jakaa tilan pariin otteeseen kahteen osaan, jolloin yleisö joutuu valitsemaan puolensa. Tulee tunne, että jotain jää näkemättä. Kekseliästä! Sen sijaan Kvarnströmin valinta jättää tummanpuhuva, välillä lähes koominen kauhukohtaus illan viimeiseksi herättää ihmetystä. Muistiin jää outo tunnelma, joka ei tee kokonaisuudelle oikeutta.
Yllätyksellisyydessään katsomiskokemus on kaiken kaikkiaan kiinnostava. Teos pitää katsojat varpaillaan eikä päästä helpolla. Muutamalle tämä on ensi-illassa liikaa ja he kääntyvät kannoillaan.
Tanssijoille (re)use on haastava. Yleisöä on kaikkialla ja tanssin suunta vaihtuu. Missään vaiheessa he eivät pääse pois katsojien silmien alta. Tanssiryhmän kivikova viisikko selviää haasteesta kuitenkin mainiosti.
(re)use osoittaa nykykoreografian kestävyyden. Nykytanssiakin voi kierrättää ja uusia kuin balettiklassikoita konsanaan. Harmittavan usein nykykoreografiat koetaan kertakäyttötavaraksi. Tosin, vaikka (re)use onkin kiinnostava kokonaisuus, niin mieluiten katsoisin vanhoja teoksia sittenkin alkuperäisinä versioina.