Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: (re)use

Sara Nyberg – Keskisuomalainen – 08.03.2012

Helsingin Kaupunginteatteri – (re)use



Helsingin Kaupunginteatterin Elsa-näyttämö on sisustettu taidegalleriaksi koreografi Kenneth Kvarnströmin uutuudessa (re)use. Uusiokäyttöön viittaavan nimen mukaan tanssimateriaali on suureksi osaksi uudeksi tuunattua vanhaa aineistoa. Kaupunginteatterin tanssiryhmä HDC eläytyy ja vaikuttaa.

Yleisö kävelee tilassa, kuten galleriassa on tapana. Tällä kertaa taideteokset ovat yleisön seassa kulkevia ihmisiä. Tilaa vaativan tanssin ajan yleisö istuu seinustoilla oleville tuoleille, mutta kaikkia pyydetään välillä vaihtamaan paikkaa.

Kvarnström haluaa luoda jokaiselle katsojalle henkilökohtaisen kokemuksen. Kukaan muu ei näe teosta juuri siitä vinkkelistä, mihin minä satuin istahtamaan. Lisäksi välillä katsojien välille sulkeutuva verho konkreettisesti estää näkemästä, mitä toisella puolella tapahtuu. Uteliaan on toki vaikea olla kurkkimatta, ja verho tuntuukin lähinnä pieneltä kiusanteolta.

Elsa-näyttämöllä on reilusti tilaa tanssijoille, katsojille ja muutamalle lavasteelle. Osa esitykseen tarvittavista vaatteista mahtuu lavalle. Ja tietysti lasinen kuutio, jossa tanssijat välillä tanssivat. Tilaa siis on, enemmän kuin yleensä gallerioissa, joissa tanssinäytöksiä esitetään. Näyttämötilan rikkominen toimii tavallaan.

Sali on kuitenkin esiintymistila, ei valkoseinäinen, valoisa galleria. Mustat seinät tiivistävät tunnelmaa, ja Vesa Ellilän valot ohjaavat katsetta. Kun spotti syttyy lattiaan, juuri siinä istuvat katsojat tietävät kiireesti siirtyä kauemmaksi tanssijoiden tieltä.

Hienointa on silti mahdollisuus nähdä tanssijat läheltä, samalta tasolta. Heidän latauksensa iskee suoraan tajuntaan, kun istuu lähes kosketusetäisyydellä.

Tanssijoihin erityinen tila ei tunnu vaikuttavan, ainakaan negatiivisesti. He eläytyvät ja tanssivat tosissaan.

Kenneth Bruun Carlsonin, Kai Lähdesmäen ja Janne Marja-ahon trio on voimakas. Sofia Karlsson ja Terhi Vaimala tanssivat niin pehmeinä prinsessoina kuin silmissään hullunkiilto ja käsissään veitset. Näiden tanssijoiden skaala on laaja.

Teoksessa ei ole tarinaa tai edes yhtä teemaa. Katsojien mielenkiintoa pidetään yllä tilan ja paikan vaihdoksilla ja vaihtuvilla asuilla. Tunnelmaa ohjaa äänimaailma, johon koreografi on valinnut monentyylistä musiikkia.

Välillä tunnistan erityisen liikesarjan tai muistan esiintymisasun. Silti (Re)use on kokonaan oma, uusi teoksensa, eikä katsojan kannata pohtia vanhoja.

Kvarnströmin liikekieli on aina sukua edellisille teoksille. Tanssi koskettaa, vaikka olisi katsojan ensimmäinen kerta.

Tämä on Kvarnströmin läksiäisteos ryhmän johdosta. Syksyllä ryhmää ohjaa jo seuraava johtaja Jyrki Karttunen.