Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Viulunsoittaja katolla

Kristiina Kunnas – KD-viikkolehti – 27.9.2012

Juutalaisten riipaiseva tarina sytyttää musikaalina

Ei ole mikään ihme, että tämä musikaali on kaikkein rakastetuimpia. Viulunsoittaja katolla on samaan aikaan sekä hauska että koskettava.

Helsingin Kaupunginteatteri on viime vuosina hemmotellut katsojia erilaisten suosikkimusikaalien kavalkadilla.

Jopa hieman hämmentävä on tämänvuotinen valinta. Eikö se ole jo moneen kertaan nähty ja hieman kulunutkin? Tilastojen mukaan se on maailman esitetyin musikaali ja Suomessa siitä on tehty jo monta monituista versiota.

Viulunsoittaja katolla onnistuu kuitenkin yllättämään.

Köyhä isä parka viiden kauniin tyttären kanssa

Otetaan ukrainalainen Anatevkan kylä 1800-luvun lopussa. Piirretään siihen kirkonrottaakin köyhempi maitomies Tevje (Esko Roine), jolla on vaimonsa Golden (Riitta Havukainen) kanssa viisi kaunista tytärtä. Miten köyhä ja perinteitä kunnioittava juutalaisisä voisikaan antaa tyttäriensä avioitua kuin parhaiden juutalaispoikien kanssa? Tietenkin näillä tulisi olla edes hiukan varoja.

Kaikki menee isä paran näkökulmasta ihan mäkeen. Tyttärien sydän saattaakin haluta jotain muuta.

Esityksessä on paljon naurua, mutta kyynelittäkään ei selviä.

Hauskojen ja haikeansuloisten käänteiden alta paljastuu terävä piikki: juutalaisten ahdas asema tsaarinajan nousevassa antisemitismissä.

Musiikin lumovoima säilyy

Ruotsalaisohjaaja Hans Berndtsson on jo tuttu mies kaupunginteatterin suurissa musikaaleissa. Hän saa Viulunsoittajankin hengittämään.

Esko Roine loistaa Tevjenä. Koko ensemble antaa kaikkensa. Musiikin lumovoima on säilynyt, ehdottomina helminä tietenkin häälauluna kyyneleet silmiin nostava Nousee päivä, laskee päivä, sekä Tevjen bravuuri Rikas mies jos oisin. Mutta esityksen jälkeen huomaa hyräilevänsä myös Anatevkaa.

Le Chaim -kapakkakohtauksessa on villiä voimaa, kun koreografi ottaa kaiken irti sekä juutalaisesta että slaavilaisesta perinteestä.

Elämme jälleen kovin juutalaisvastaista aikaa. On rohkeaa tuoda näin juutalainen esitys teatterilavalle.

Perinteisen sapattiaterian kaunis siunauslaulu koskettaa. Nyky-Suomessa tällainen olisi harvinainen näky: Koko perhe yhdessä siunaamassa ateriaa.