Arvio: 100 tapaa nauraa
Kun kaipaat piristystä
Ihmeen usein suomalainen nykytanssi(kin) on sävyiltään synkeää. Nyt ei. Tällä kertaa saa nauraa oikein luvan kanssa!
100 tapaa nauraa on koreografi Jyrki Karttusen ja Helsinki Dance Companyn uuden esityksen nimi, ja juuri tästä on kysymys. Nauru taipuu kokovartalotanssiksi mainiosti, ja tanssi myös kirvoittaa naurut yleisössä. Tästä esityksestä ei kukaan poistu happamin ilmein.
Kiinnostavaa – ja hauskaa – on kuulla myös, kuka yleisössä hihittelee tai pyrskähtelee millaisellekin huumorille. Itseeni vetosivat parhaiten suloiset keltaiset tyynytetyt ukkelit, jonkinlaiset Teletappien ja automainosten törmäysnukkien keski-ikäistetyt keskivartalotanakat versiot, jotka taipuivat tangoon, pelmusivat hurjaa sirkus-mykkäfilmi-slapstickiä, tanssivat tönkköbalettia ja pyörivät muodostelmaluistelijoinakin.
Ja kun he loppunumerossa kiidättivät ihanaa tanssijatarta yläilmoissa klassisten Hollywood-musikaalien säihkytunnelmissa, nauruuni sekoittui jo liikutuksen kyyneliäkin!