Arvio: Yksi mies, kaksi pomoa
Sekoboltsit
Farssin katsojalla on sattumien sekavuuden ja mauttomuuden sietorajansa. Raja elää tekstin salaviisauden, ajankuvan osuvuuden ja näyttelijöiden kykyjen mukaan.
Richard Beanin Yksi mies kaksi pomoa Helsingin kaupunginteatterissa räjäyttää vastaan venkoilijankin nauramaan. Tarina sijoittuu Brightoniin 1963 – ohjaaja Neil Hardwick oli silloin 16-vuotias, tuntee maansa, ajan moraalin ja naurettavuudet. Näyttelijät nautiskelevat: Santeri Kinnunen on farssin mestari, Sari Siikander ihana sekoitus hempukkaa ja feministiä, Sanna-June Hyde täysblondi, Ilkka Forss (kuin Danny!) ja Sauli Suonpää oikeaoppisen pökkelöitä.
Lavalla 60-luvun soundeja soittava bändi ja sen solisti Jiri Nikkinen osaavat hommansa, pari katsojaa värvätään näyttämölle ja lopuillekin kommentoidaan näytelmän kulkua. Pikkujoulu on pohjustettu.