Michael Frayn: Kööpenhamina. Helsingin kaupunginteatteri. Suomennos Petri Friari, ohjaus Neil Hardwick, lavastus Sari Salmela,
puvut Maija Pekkanen, valot Juhani Leppänen, äänet Tapani Karejoki. Rooleissa Leena Uotila, Hannu Lauri ja Mika Nuojua.
Michael Fraynin Kööpenhamina kuuluu viime vuosien kiehtovimpien uutuusnäytelmien joukkoon, ja juuri nyt myös oleellisimpien.
Kantaesitys nähtiin Lontoossa 1998. Sittemmin Kööpenhamina on ollut menestys kaikkialla maailmassa, muun muassa New Yorkissa
Broadwaylla. Ei ihme, että sielläkin. Atomipommin valmistukseen ja käyttöön liittyvä aihe puhuttelee tietenkin myös amerikkalaisia,
historiallisistakin syistä johtuen.
Suomeen Kööpenhaminan nappasi ensimmäiseksi Svenska teatern, jossa se nähtiin Mini-näyttämöllä. Nyt Helsingin kaupunginteatteri
esittää Kööpenhaminaa suurehkolla pienellä näyttämöllään Neil Hardwickin ohjaustulkintana. Se on erinomaisen jännittävä ja
juuri tänään valitettavalla ajankohtaisuudellaankin hiljaiseksi tekevä elämys.
1941. Sitä Fraynin näytelmä kuvaa ja pohtii tosihenkilöiden, tanskalaisen Niels Bohriin (1885-1962) ja saksalaisen Werner
Heisenbergin (1901-1976) yhteyteen pohjaavassa näytelmäarvoituksessaan. Mukana on myös Bohrin vaimo Margarethe Bohr (1890-1984)
terävine kommentteineen.
On kysymys atomipommin valmistukseen liittyvistä valmiuksista ja tiedemiehen vastuusta.
Onko oikein antaa tuhon resepti Hitlerin Saksalle? Heisenberg sen voisi tehdä. Onko sen oikeampaa valmistaa amerikkalaisille
pommin laukaisusysteemi? Juutalaissyntyinen Bohr vastasi siitä ja välillisesti Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten viimeistelystä
paettuaan natseja Yhdysvaltoihin.
Yksi ihminen tai kaksi voi pidellä hyppysissään koko planeetan kohtaloa. Ennen kaikkea tähän Kööpenhaminan ajatuskulku johdattelee,
siis miettimään myös vallankäytön rakenteita ja vallan käyttäjien moraalia. Mitä minä päätän, kysyy kisälli Heisenberg mestariltaan
Bohrilta.
rakennettu toimiva draamakokonaisuus. Katsojan ei tarvitse tietää mitään yleistä yksityiskohtaisempaa erilaisten keksintöjen
rakenteista ja maailmankuvien näkemyseroista. Tiede ja sen termit ovat ytimen ravinnetta. Ydin on tärkein.
Katsoja voi luottaa Fraynin asioihin perehtyneeseen kerrontaan. Niin taitavasti ja samalla perusteellisesti kirjoitettua draamaa
Kööpenhamina on, että me luotamme myös näytelmän asiantuntemukseen. Siksi näytelmän elämä, ihmisten ja moraalien konfliktit
vetävät puoleensa.
täydet kolme tuntia.
Svenskanissa Kööpenhamina toimi intensiivisenä puheenvuorona. Kaupunginteatterissa kerronta virittyy enemmän näytelmäksi.
Kööpenhamina kestää erinomaisen hyvin tulkinnallisten näkökulmien vaihtumisen. Se kestää myös Sari Salmelan viitteellisen
tasolavastuksen, vaikkei ratkaisun sisältö ihmeemmin valkenekaan. Ei ole ehkä tarpeenkaan.
Näyttelijät ovat suorastaan vangitsevia. Näytelmän henki, jopa viivyttelynkin charmi toteutuvat roolitöissä.
elää ja tekee vaikutuksen. Mika Nuojuakin hotkii Heisenberginä sanojaan varsinkin vaativan urakan loppupäässä. Hän ei kuitenkaan
pihtaa nuoren tutkijan muusta energisyydestä eikä puheiden välikkeistä pilkistävästä saksalaisuuden sanomasta.
Margarethe Bohrina Leena Uotila luo ytimekkäistä repliikeistä viisaan ja pitkälle näkevän naisen muotokuvan valloittavasti.
Hänen ironiset kevennyksensä tekevät hyvää Kööpenhaminalle.
Fraynin näytelmä tekee hyvää katsojalle. Teatterilla on jälleen jotain sanottavaa. Kilvan tästä ylellisyydestä nauttimaan!