Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Chorus Line 2013

Sara Nyberg – Skenet – 13.03.2013

Sonya Lindfors kokoaa Helsinki Dance Companyn tanssijoiden muistot kullankimalteiseksi teokseksi.



Nuoren polven koreografi Sonya Lindfors on kasannut näyttävän ryhmän entisiä ja nykyisiä Helsinki Dance Companyn tanssijoita. Sofia Hillin, Heidi Naakan ja Inka Tiitisenseuraan ovat liittyneet nykyisin Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä tanssivina näyttelijöinä esiintyvät Kaisa Torkkel ja Unto Nuora.

Lindfors on onnistunut houkuttelemaan mukaan myös tanssinäyttämöltä muihin töihin siirtyneet Ville Sormusen ja Harri Kuorelahden. He aloittivat ryhmän tanssijoina vuonna 1990.

He ovat ihania – Helsingin kaupunginteatterin tanssijat, Helsinki Dance Company. He osaavat tanssia, liikkua, laulaa ja esiintyä. Ryhmä on yhteen hioutunut. Sen sisällä tanssijat uskaltavat olla avoimia, heittäytyä ja nauraa itselleen. Sanna Levon suunnittelemat kultapaljettiasut säkenöivät tanssijoiden kanssa.

Fiilispohjalta

Lindfors tuo esiin eri-ikäisten tanssijoiden tuntemuksia töistään, esiintymisestä ja Helsinki Dance Companyn jäsenenä olemisesta. Näyttämöllä nähdään kohtauksia menneistä teoksista. Kaikki vanha on purettu osiin, dekonstruoitu ja parhaat palat otettu käyttöön.

Vaikka vauhtia riittää ja tunnelmat vaihtuvat, esitys lämpenee aluksi sisäpiirin juttuna. Tanssijat pohtivat ääneen, millaista on tanssijan työ. Chorus Line 2013 ei ole ensimmäinen teos, jossa tanssijat kertovat omasta henkilöhistoriastaan tai arjestaan. Osa toimii ulkopuoliselle katsojalle, osa ei.

Lähinnä nuorista esiintymisen ammattilaisista koostuva yleisö imee joka ajatuksen itseensä. Kaupunginteatterin tanssijoilla on paljon liikettä takanaan. He esiintyvät tyylikkäinä ja upeina, nauravat vapautuneesti tilanteelle, nauttivat liikkeestä täysillä ja viihdyttävät yleisöä.

Mieliteoksia omalta uralta tai ryhmän historiasta

Tanssijat muistelevat ja listaavat kaupunginteatteriuransa mieliteoksia. Lonkalta heitettyihin nimiin toivoisin lihaa luiden ympärille. Kuka enää muistaa, millainen oli Carolyn Carlsonin Syyskuu? Maininta kertoo kuitenkin enemmän kuin tanssiteoksen nimen. Teos sai kantaesityksensä lähes 21 vuotta sitten. Vaikuttava teos kantaa vuosikymmenten yli – ainakin tanssijoittensa kehoissa ja mielissä.

Kuorelahti valloittaa

Esitys pääsee varsinaisesti vauhtiin väliajan jälkeen, mutta alussa nähdään Harri Kuorelahden hieno soolo. Aktiivitanssiaikansa jälkeen elintasokumpua kasvattanut Kuorelahti ei ensisilmäyksellä näytä taitavalta tanssijalta. Aluksi yleisö nauraa, mutta hiljenee upeasti liikkuvan solistin taituruuden äärellä.

Kaisa Torkkel on Chorus Line 2013 -teoksen tähti. Ryhmän nestorilla on oikea ote. Itseironia ei naisesiintyjiltä onnistu kovin helposti, mutta Torkkelilla on ikää ja kokemusta sekä taitoa nauraa itselleen ja toisille yhdessä yleisön kanssa. Väliajalla Torkkel ottaa yleisön mukaan esitykseen lämpiössä, viihdyttää tarinoin ja lauluin.

Mukana myös Kvarnströmiä

Tanssijoiden muistojen lisäksi, vanhaa tunnelmaa on myös teoksen liikkeessä. Tanssillisesti hienoimpaan kohtaukseen tanssijat ovat tiivistäneet parhaat muistot ryhmän esittämistä teoksista. Mukana näkyy erityisesti Kenneth Kvarnströmin kädenjälki, mutta kohtaus on maustettu muutaman muunkin ryhmässä vierailleen koreografin liikkeellä.

Sonya Lindforsin ominta ovat eri katutanssin muodot, joita ammattinykytanssijat toistavat taidolla. Yhdessä he ovat sekoittaneet kaiken – nykytanssi maustetaan milloin milläkin.