Arvio: Hotelli Paradiso
KIIHKOA HOTELLISSA
JUONITTELUA, väärinkäsityksiä, verbaalista ilotulitusta, kohellusta, paukkuvia ovia. Perin farssimaiseen tyyliin etenee Neil Hardwickin ohjaama Hotelli Paradiso Helsingin Kaupunginteatterissa.
Kyseessä on 1800-luvun lopussa Pariisissa eläneen näytelmäkirjailija Georges Feydeaun kaoottinen lemmen-hupaelma, joka nimensä mukaisesti tapahtuu hotellissa.
On farssi tyylilajina lähellä sydäntä tai ei, niin myöntää täytyy, että Hotelli Paradison miehitys taitaa lajin. Erityisesti pääroolia, vaimoonsa kyllästynyttä insinööri Benoit Pingletiä näyttelevä Santeri Kinnunen on roolissaan hurmaava. Mimiikka on enemmän kuin elävää, ajoitus tarkkaa ja rooliin heittäytyminen suurta.
Välillä mielessä välähtää Charles Chaplin, välillä Uuno Turhapuro. Tiina Lymi hänen vaimonaan yltyy myös hurjaan menoon. Katariina Kirjavaisen lavastus vie tyylillä aikakauden pariisilaistunnelmaan.