Arvio: Kipupiste
Viileä ja puhutteleva
Miten erottaa ihminen hänen ja hänen tekonsa toisistaan?
Missä kulkee raja ihmisen ja natsin välillä? Isot kysymykset askarruttavat Ruotsin tunnetuinta teatteriohjaajaa Lars Norénia, kun hän alkaa työstää vankilanäytelmää kolmen vaarallisen vangin kanssa.
Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin 14 vuoden takaisiin tositapahtumiin perustuvan kirjan perusteella dramatisoima Kipupiste Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä ei pääty kauniisti. Vangit karkaavat viimeisestä esityksestä ja tappavat kaksi poliisia pakomatkallaan.
Oliko Norénilla tarve esiintyä pelastajana? Uskoiko hän todella, että esitys saa vangit luopumaan kansallissosialismista? Oliko esitys näytelmä vai propagandaa?
Vankilanjohto ja teatteri eivät lopettaneet esityksiä, mitä Norénin assistentti vaati. Ohjaaja halusi jatkaa. Ehkä siksi, että katsojia riitti. Monet poistuivat kesken esityksen, itkien.
Kari Heiskasen viileän rauhallinen ohjaus herättää kysymyksen. Mitä äärioikeistolaisuus on tänä päivänä?