Arvio: Sukka, Nukka ja Tuulispää
Tanssiteatteri Tsuumi tavoittaa lapsiyleisön hauskassa tanssisadussa.
Jo viisitoista vuotta teatteria tehnyt Tsuumi on hakenut osaavaa tukea ensimmäiseen lapsille suunnattuun esitykseensä. Sukka, Nukka ja Tuulispää -tarinan on käsikirjoittanut Eppu Nuotio ja musiikin säveltänyt Anna Anttonen . Lisäksi Kurt Nuotio on ohjannut Johanna Elovaaran koreografiat tiiviiksi paketiksi.
Näyttämöllä nähdään Tsuumin vahvat esiintyjät, jotka tanssivat kansantanssilla maustettua nykytanssia ja vielä laulavat päälle. Frakissa jammaileva muusikko Jarno Tastula loihtii soittimesta kuin soittimesta vauhdikkaita rytmejä tanssittavaksi ja laulettavaksi. Musiikki muuttaa tunnelmia, mutta myös yhdistää kohtaukset kokonaisuudeksi.
Tastula aloittaa esityksen kuin runonkertoja, hän kertoo tarinan taustat ja johdattelee tulevaan. Laulurunoon liittyy pian koko ryhmä. Aluksi sanoja täytyy kuunnella tarkkaan, jottei mitään mene ohi korvien. Kyseessä on tarina kolmesta sisaresta, jotka lähtevät kulkemaan elämässään eri suuntiin. Sisaria esittävät Unna Kitti , Salla Korja-Paloniemi ja Kaisa Pesonen . Heidän kanssaan katsojia tapahtumiin johdattelevat Pekka Louhio ja Samuli Nordberg .
Loppujen lopuksi tarinalla kolmesta sisaruksesta ei juuri ole merkitystä. Esiintyjät ottavat lapsiyleisön raikkaasti mukaan mielikuvituksellisiin kohtauksiin. Lapsetkin saavat puheenvuoron, he saavat keksiä eläimiä, joita esiintyjät sitten imitoivat. Näkemässäni esityksessä tanssijat taipuivat ainakin meduusoiksi ja ketuiksi. Samalla Tastula loihti eläimiin henkeä mandoliinillaan.
Alku lastenvaunuista
Keskellä näyttämöä kököttivät jättikokoiset lastenvaunut. Käsiohjelma paljastaa, että Terhi Kaakisen suunnittelemat ja toteuttamat vaunut ovat koko teoksen inspiraation lähde.
Alkusysäys se on voinut olla, mutta itse vaunut tuntuvat jopa hiukan ulkopuolisilta värikkäästi polveilevassa esityksessä. Tosin poppelipuiset kärryt ja erityisesti niiden vaunuosa muuntuvat moneksi. Niistä tulee vuori, jolle kiivetä. Kun kuomun ottaa pois, näyttämöllä näkyykin vene. Aluksi se on soutuvene, mutta muuttuu vielä oikein purjelaivaksikin. Äänitehosteista kuullaan veden liplatusta. Kun veden ääni muuttuu suljetummaksi, tanssijatkin muuttuvat kaloiksi. Heijastavat peilit käsissään katsojat uskovat kalojen uiskentelevan syvyyksissä. Pelottava, taivailla kiemurteleva käärme paljastuu laulussa haueksi, mutta ei senkään niin väliä. Pääasioita ovat iloinen meno ja katsojat mukaansa tempaavat esiintyjät.
Aina välillä joku kolmesta naisesta palaa alkuperäiseen tarinaan ja pohtii, missäköhän sisaret ovat?
Sillä vaikka jokaisella on oma suunta ja tehtävä, on hienoa olla yhdessä. Erilaisuudet värittävät tämänkin tarinan ja luovat lapsille elämyksen, jota voi pohtia pitkään.