Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Vielä ehtii

Maija Kääntä – YOT-inet – 8.11.2013

Vielä ehtii

 

 

Seniorien elämä ei ole nykyisin pelkästään kuoleman odottelua. Suurten ikäluokkien ikääntyminen ja heidän villin nuoruutensa ovat olleet moninaisempia kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

 

Marianne, Säde ja Annakaisa tapaavat, puhuvat ja nautiskelevat, kykynsä mukaan.

Kolmen naisen peli-illat muuttuvat yhden heistä tuodessa mukanaan miehen joka on tarkoitettu talon emännälle, lesken iloksi. Mikään ei jää sanomatta, ikä ja kokemus antavat mahdollisuuden olla vihdoinkin oma itsensä. Mariannen mies on ollut Säteen rakastaja joka sekään ei ole kaatanut naisten ystävyyttä. Annakaisalla on yhä tyrannimainen aviomies joka on vain puheissa läsnä.

 

Peter, mahdollinen tuleva aviomies on kiltti mutta samalla avuton. Avuksi tulee kotipalvelusta, lasten pyynnöstä, Tommi, nuori ja reipas ilopilleri jolle vanhukset ovat myös ihmisiä.

 

Kaikelle nauretaan myös itselleen. Mikään ei ole pyhää tai pelottavaa. Lapsista ei ole muuta haittaa  kuin se, että ne tietävät paremmin ja määräilevät.

 

Näytelmässä asiat on käsitelty avoimesti mutta tutusti. Kevytversiona vanhuus on vielä toivoa täynnä, silloin kun vielä kykenee ja on itsemääräämisoikeus. Vielä ehtii kun saa vähän apua lähipiiristä.

 

Ulla Tapaninen ja Leena Uotila herisyttävät parhaat naurut.