Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Vielä ehtii

Olli Seppälä – Kotimaa – 1/2014

Vielä riittää virtaa

 

Vanhuus ei merkitse ystävyyden ja elämänilon katoamista.

 

Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Sen mukana tulevat kaikki maailman vaivat käsikynkkää muistiongelmien ja yksinäisyyden kanssa. Elämä, joka ennen oli täynnä toimintaa, tarmoa ja iloa, hiipuu lohduttomasti pois.

Hetkinen! Edellä sanottu on kliseepötkö – ainakin mikäli on uskominen Carin Mannheimerin näytelmään Vielä ehtii. Esitys kuvaa vanhuutta, mutta ei sorru voivotteluun, vaan yrittää huumorin ja komedian keinoin valaa uskoa siihen, että vanhat ihmiset eivät ole sen surkuteltavampia kuin muutkaan.

Helsingin Kaupunginteatteri tietää, mistä narusta vetää. Aika on kypsä vanhuutta käsitteleville näytelmille, jotka antavat katsojalle voimaa ja toivoa: vanhat ihmiset ovat vielä iskussa. Vielä ehtii, kun ei jää itsesäälin vangiksi.

Helsingin Kaupunginteatterin supersuosittu Ronald Harwoodin näytelmä Kvartetti on poistunut ohjelmistosta. Teatterin johto toivoo Vielä ehtii -näytelmästä samankaltaista hittiä. Aika näyttää, kuinka Pertti Sveholmin ohjaaman esityksen lopulta käy – aineksia on ja näyttelijäkaarti ykkösketjua.

Näytelmän keskushenkilö on entinen kulttuuritoimittaja Marianne (Leena Uotila), jonka kotiin näyttämötapahtumat keskittyvät. Hänen luonaan kokoontuu bridgeporukka, jonka yksi jäsen on kuollut. Tilalle tulee yllättäen mies (Vesa Vierikko).

Käynnistyy tapahtumaketju, jonka lopputulos­
on hieman anarkistinen mutta sitäkin toiveikkaampi. Mariannen ystävättäret muuttavat hänen suureen asuntoonsa, ja toinen tyttäristäkin tulee pitämään kortteeria. Bridgeporukkaan kutsutun miehen lisäksi paikalla on huoltomies (Jukka Rasila) hämmentämässä kuviota.

Vaivojen ja ongelmien jälkeen Mariannen asunnossa kuuluu iloinen puhe ja korttien lätkintä. Vielä ehtii, kun ottaa elämästä kiinni.

Carin Mannheimer on ruotsalainen, mikä näkyy näytelmän maailmassa. Sen kuvaamat vanhat ihmiset ovat olleet nuorempina vapaampia kuin vastaavan ikäiset suomalaiset Härmälandiassa.

Vielä ehtii kuvastaa laajempaa näytelmien ja elokuvien trendiä, jossa kerrotaan nuukahtaneista vanhuksista ja heidän hoitokodeistaan. Ehkäpä ihmissuhteetkin vielä lyövät kipinää.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa kulttuurin tuovan viihdytystä ja antavan lohtua arkeen. Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähtävä Vielä ehtii vastaa varmasti kumpaankin toiveeseen.

Vauhtia ja oivaa sanailua riittää, mutta taustalla on vakava pohjavire. Kukapa ei haluaisi vanheta eloisan ystäväpiirin keskellä. Vanhat ystävät antavat anteeksi niin luonteesi heikkoudet kuin muistisi tekemät tepposet.