Arvio: Tunteet, tunteet
Tunteet kuohuvat nuoruuden biitsillä
Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä nähdään usvaisen kaunis hiekkaranta. Sillä tanssiryhmä Helsinki Dance Companyn (HDC) tanssijat vievät katsojat nuoruuden viattomuuteen ja uuden kokemusmaailman voimakkuuteen.
HDC:n Tunteet, tunteet on esteettisesti taattua HDC:tä. Valoista ja lavastuksesta vastaava Samuli Laine on tehnyt kaunista, romanttisen kaihoisaa jälkeä. Kokonaisuuden täydentävät Tuomas Fräntin äänisuunnittelu sekä Karoliina Koiso-Kanttilan pukusuunnittelu.
HDC:llä on käytössään huipputanssiajat, mutta Jyrki Karttunenei ole koreografiassaan tavoitellut tekniikaltaan näyttävintä tanssi-ilmaisua. Minä olisin parissa kohtauksessa kaivannut teknisempää koreografiaa.
Näin esimerkiksi Anne Hiekkarannan, Sofia Hillin ja Heidi Naakan tutut yllään esittämässä sinänsä liikuttavassa kohtauksessa. Toisaalta Eero Vesterisen puputyttösoolo, joka eläimen kannalta päättyy ennustettavan traagisesti, saa katsojan pakahtumaan ihastuksesta.
Tunteet, tunteet jatkaa HDC:n mainiota perinnettä, jossa huumori rytmittelee taitavasti vakavan kanssa. Vaikka vihaan karkeuksia, ei edes pieruhuumori saanut ihastustani laimenemaan.
Työryhmä on ottanut esitykseen myös tekstiä, ja siinä on ohjaaja,Juhana von Bagh. Tanssiesityksessä on nyt paljon nykyteatterin piirteitä, mikä on Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistossa piristävää.