Arvio: Tirlittan
Ihana Tirlittan Helsingin Kaupunginteatterissa
Tirlittan lensi kanavaan, Tirlittan upposi, Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti.
Muistin lapsuudesta Oiva Paloheimon (1910-1973) pikkuisen
hakkaavapoljentoisen laulun, en paljon muuta. Siksi Helsingin
Kaupunginteatterin Tirlittan ensi-ilta torstaina oli upea yllätys.
Koskettava, vauhdikas, riemastuttava ja samalla haikea tarina Tirlittanin
kasvusta tuittupäisestä tytöstä melkein aikuiseksi vangitsi niin
keski-ikäisen äidin kuin 11-vuotiaan pojan seuraamaan orpotytön vaellusta
ihmisten ihmemaassa.
Marika Westerling on osuva valinta Tirlittanin rooliin. Hänellä oli
Cosetten rooli Les Miserables -musikaalissa eikä hän petä yleisöään
Tirlittanina. Voi liioittelematta sanoa, että hän laulaa ihanasti.
Tirlittanissa on paljon huumoria. Yleisön naurut kirvoitti
Luuvalotango kun Luuvalorouva (mainio Riitta Havukainen) ja Tirlittan
iloitsivat tulipalon hyvistä puolista. Vaikka näytelmässä on paljon
hauskaa, en veisi aivan pieniä pieniä lapsia katsomaan. Leena Havukaisen
ohjaama ja sovittama näytelmä voi olla paikoin pelottava perheen
nuorimmille.