Arvio: Tarzan
Huippumusikaali
Kylmiä väreitä. Harva musikaali ravistaa tunteita niin kuin Tarzan Helsingin Kaupunginteatterissa.
Helsingin kaupunginteatterin apulaisjohtaja Kari Rentola tekee Tarzan-musikaalissa elämänsä ohjauksen. On tiedetty jo pitkään, kuinka taitava teatterin tanssiryhmä on, mutta nyt se yltää uskomattomaan akrobatiaan Marjo Kuuselan ja Oula Kitin koreografiassa.
Disney-elokuvaan perustuva, David Henry Hwangin kirjoittama ja Phil Collinsin säveltämä musikaali on visuaalisesti ja sisällöllisesti niin koskettava, että lähin vertailukohta löytyy New Yorkin Leijonakuninkaasta. Tarzan kestää täysillä vertailun.
Koko työryhmä heittäytyy antaumuksellisesti ja ammattitaitoisesti seikkailuun ja pienestä pojasta nuorukaiseksi kasvavan Tarzanin kasvutarinaan. Se kertoo erilaisuudesta, perheen merkityksestä ja valinnoista, joita aikuistuessa on tehtävä. Kuuluuhan kertomukseen tietysti myös Tarzanin ja Janen rakkaustarina, joka taatusti koskettaa nuorta katsojakuntaa. Viidakon pahiksista pelottavin on viidakossa hiiviskelevä ja tuhoa aiheuttava leopardi välkkyvine silmineen.
Katariina Kirjavaisen lavastus ja Elina Kolehmaisen puvustus luovat musikaalille huikeat ulkoiset puitteet. Näyttämö muuttuu salaperäiseksi viidakoksi äänimaailmaa myöten. Yksi visuaalisesti upeimmista kohtauksista on tanssijoiden esittämien eksoottisten kasvien puhkeaminen kukkaan. Jane on joutua lihansyöjäkasvin kitaan, mutta Tarzan pelastaa!
Kaksoismiehityksen ensimmäisen ensi-illan tähtiä olivat nimiroolia näyttelevä komea Jon-Jon Geitel, notkea, upeaääninen Sanna Majuri apinaäidin roolissaan, Tarzanin apinaystävää esittävä, laulajana lumoava Matti Leino ja myös pikku-Tarzanin roolia luontevasti näyttelevä Luka Haikonen.