Arvio: Tarzan
”Vau!” huokaisee koko perhe jo väliajalla. Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan on vaikuttava, sadun hohtoinen seikkailumusikaali, johon ihastuu koko perhe.
Toteutus on upea. Näyttämölava on yhtä isoa viidakkoa ja roikkuvia liaaneja. Viehkeästi liikkuva gorillalauma samaan aikaa naurattaa ja liikuttaa. Miten suloisia! Apinamaiset äänetkin ovat niin aidon kuuloisia. He ovat varmasti vierailleet eläintarhassa, viisivuotias Anna miettii.
Breikkaavat apinat
Tarzan alkaa vauhdikkaasti, hieman pelottavastikin. Katsoja pompahtaa penkistä, kun kiilusilmäinen leopardi hyökkää Tarzan-vauvan vanhempien kimppuun surmaten heidät.
– Aika hurja, Anna kuiskaa ja puristaa käsivarttani.
Onneksi vauhdikas meininki täyttää pian lavan. Apinalauma ottaa viidakon haltuun, ja osa heistä osaa jopa breikata. ”Mitä jäbä duunaa?” kuuluu yhden suusta, ja katsojia naurattaa.
Tarzanin kasvua pienestä pojasta aikuiseksi on hauska seurata. Lauluosuudet tuntuvat pitkästyttävän lapsia, mutta aikuinen on myyty. Phil Collinsin säveltämä musiikki on upeaa, pari kertaa kuultu You’ll be in my heart -kappale suorastaan liikuttaa.
Tarzan-musikaalin ikäraja on oikea
Mitä tykkäsivät lapset? Seitsemänvuotias poika oli haltioissaan. Hän istui penkissä hievahtamatta välillä kuiskaillen ”ei kai tämä lopu vielä”. Teatterista poistuessamme vieressäni kulki apinamaisesti eteenpäin liikkuva poika. Vaikutuksen teki.
Melkein kuusivuotiaalle tytölle esitys oli hieman liian pitkä (2,5 tuntia). Haukotus oli saada vallan toisella puoliajalla, joka on hidastempoisempi kuin ensimmäinen. Tarzanin ja Janen rakkauden leimu ei tunnu lapsia juuri kiinnostavan.
Välillä pientä katsojaa pelottaa, kun aseet ja viidakkoveitset heiluvat viidakossa, mutta pelottavat kohtaukset unohtuvat nopeasti.
Musikaalin suositeltu ikäraja, seitsemän vuotta, on mielestäni oikea. Toisaalta reipas kuusivuotias viihtyy varmasti myös, joten vanhemman pitää tehdä arvio itse.
Tarzania voi suositella lämmöllä: se on sympaattinen musikaali, josta jää pitkään hyvä mieli.