Arvio: Kuka pelkää tappajahaita
HDC:n tappajahai pelottaa kuten pitää
Lattia on musta, valo hämyistä. Tanssijat istuvat tuoleissa mustissa puvuissaan kamppailusuojukset päässään. Piinaavaa odotusta.
Helsinki Dance Companyn Kuka pelkää tappajahaita -esitys onnistuu ensisekunneillaan viemään katsojat sellaiseen tunnelmaan kuin koreografi Joona Halonen esityksen kuvauksessaan sanoo.
Hän ilmoittaa tarkastelevansa elämää ”peloilla herkistyneen toiminnan kautta”. Halosella on apunaan Vesa Ellilän valosuunnittelu ja Tuuli Kyttälän väliin painostava mutta kuitenkin kierosti nautinnollinen musiikki ja äänimaailma.
Alle tunnin mittaisessa esityksessä tanssijat Sofia Hilli, Heidi Naakka, Sofia Ylinen, Kai Lähdesmäki, Guillermo Sarduy ja Eero Vesterinen tanssivat intensiivisesti läpi hengästyttävän raskaan koreografian.
Esityksen näyttävimpiin hetkiin kuuluu kohtaus, jossa tanssijoiden liike jättää mustaan lattiaan valkoisen liidun jäljet. Uhka on koko ajan läsnä.
Toisaalta puvustukseltaan ja dramaturgialtaan esitys jää hieman yksioikoiseksi. Ryhmän esityksille tyypillinen huumori loistaa poissaolollaan, vaikka Halonen on ehkä joissain kohdissa toisin tarkoittanut.