Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kuka pelkää tappajahaita

Sara Nyberg – Skenet – 19.3.2014

Koreografi Joona Halonen johdattaa tanssijat pelottomaan seikkailuun.

Entisaikaan pihalla pelattu juoksuleikki oli nimeltään ”Kuka pelkää mustaa 
miestä?” Tuskin juuri kukaan juoksijoista ajatteli nimeä, sillä ei ollut 
merkitystä. Merkitystä oli pelottomuudella, sillä, että juoksee päin 
kiinniottajaa ja viime hetkellä väistää. Nauru oli kiusoittelevaa, 
helpottunutta ja elämän eliksiiriä täynnä.

Koreografi Joona Halonen avaa leikin koko elämälle. Hän on ladannut teokseensa 
Kuka pelkää tappajahaita pihaleikin kaikki puolet ja vielä enemmän.

Helsinki Dance Companyn tanssijat etsivät vastausta pelkoon ja pelottomuuteen. 
Fyysiset suojat ovat vahvat, niiden alta on turvallista ponnistaa vaikka 
pyörien toisen syliin tai kaatuen sohvalta suoraan selälleen. Liikkuminen on 
vahvaa ja voimakasta, suorastaan hypnoottista. Pelottomuus ja luottamus toisiin korostuvat.

Sitä paitsi mitä mitään pelkäämään, kun tappajahai on otettu kiinni ja laitettu 
jätesäkkiin.

Vaatteet esteinä

Keinonahkapaidat ja lököshortsit samasta materiaalista, painikypärät, 
-saapikkaat ja vielä mustat hanskat pyrkivät kyllä peittämään kaiken 
liikkeen. Mutta peittäminen ei onnistu. Tanssi murtautuu esteiden yli, läpi ja 
esiin.

Ja minkälainen tanssi! Tanssijat antavat kaikkensa. Halosen liike on tykitystä 
joka suuntaan. Silti pitkään on vaikeaa katsoa, saada selvää viestistä. Naiset 
erottuvat kypäröittensä alta paljastuvista pitkistä hiuksista. Muuten he ovat 
samanlaisia, mustia möykkyjä. Minimalistinen äänimaailmakin painostaa ja 
ahdistaa katsojaa.

Mutta mustan näyttämön, synkän musiikin ja kaiken peittävien vaatteiden alta 
nousee elämä. Peloton, seikkailunhaluinen ihminen puskee itsensä esteiden yli. 
Kohtauksista erottuu tapahtumia, toimintaa, liikkeitä, huumoriakin.

Ja Sofia HillinKai LähdesmäenHeidi NaakanGuillermo SarduynEero 
Vesterisen
 ja Sofia Ylisen tanssi voittaa jokaisen leikin.