Arvio: Miten menestyä vaivatta liike-elämässä
Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Käsikirjoitus Abe Burrows, Jack Weinstock ja Willie Gilbert. Sävellys ja laulujen sanat Frank Loesser. Suomennos: Reita Lounatvuori. Laulujen suomennokset Ilkka Talasranta. Ohjaus ja koreografia Markku Nenonen. Kapellimestari Risto Kupiainen. Lavastus Jani Uljas. Puvut Elina Kolehmainen. Rooleissa mm. Antti Lang, Esko Roine, Anna Victoria Eriksson, Ilkka Forss, Kaisa Mattila, Raili Raitala ja Kari Mattila. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 27.8.2014.
”Tarkoitus on kertoa tarina, viihdyttää ja viedä katsoja matkalle musiikin, tekstin ja liikkeen maailmaan.” Näin ohjaaja Markku Nenonen kuvaa käsiohjelmassa Broadway-musikaalikomediaa Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Juonenkäänteissä pysyykin mukana kepeästi ja draamallinen ironia pitää huolen siitä, että katsoja tietää enemmän kuin roolihenkilöt.
Nuori ikkunanpesijä Finch pestautuu isoon firmaan. Etenemissuunnitelmansa tukena hänellä on menestymisen opaskirja. Hiven nokkeluutta mausteeksi ja tie huipulle on auki. Amerikkalainen juoksupojasta johtajaksi -valhe on näyttämönleveydeltä tarjolla. Ollaan 60-luvun toimistomiljöössä. Vahanukkemaiset sihteeriköt naputtelevat kirjoituskoneillaan ja haaveilevat rikkaasta miehestä, se riittää heille. Karikatyyrejä löytyy laidasta laitaan, pöhlöstä kampittajasta neulovaan toimitusjohtajaan.
Miehet johtavat ja naiset tottelevat
Elina Kolehmaisen puvustaman ja Jani Uljaksen lavastaman esityksen yleisilme on täyttä karamellia.
Nenosen koreografia on näyttävää, ja tanssiosuuksissa musikaali onkin parhaimmillaan. Antti Langin nokkela Finch on hieno roolityö. Finchin tähtihetkiin on liitetty äänitehosteita, mikä luo sarjakuvamaista tunnelmaa.
Juonikuvio rakentuu Finchin etenemisen ja häntä kampittavan Bud Frumpin (Iikka Forss) toiminnan varaan. Vierellä kuplii parisuhdeteemoja ja valtapeliä. Miehet johtavat ja naiset tottelevat. Hemaiseva nainen saa kuitenkin johtajankin tekemään pöhköjä päätöksiä. Sukupuoliroolit ovat ehtaa menneisyyttä. Sille sopii nauraa.
Esko Roine tekee mainion laiskanpullean toimitusjohtajan, jota Kaisa Mattilan muodokas typykkä Hedy kieputtaa mennen tullen. Kokonaisuus on taiten tehty, mutta jää turhan kiiltäväksi ollakseen kannanotto nykyvaltapeliin. Vasta lopun ylistyslaulu ihmisyydelle ja hyvä-veli -systeemille on silkkaa satiiria, jonka osoite on selvä.
Syksyn laadukkaaksi kevennykseksi esitys käy mainiosti. Risto Kupiaisen johtama orkesteri soi komeasti ja lauluosuuksista suoriudutaan pääosin puhtaasti. Erityismaininnan ansaitsee Ilkka Talasrannan laulutekstien istuvuus.