Arvio: Keijukaisneuvos Koo
Keijukaisneuvos Koo on kuin elävä satu
Miksi viikonpäivät ovat aina samassa järjestyksessä? Kuka sen määrää ja mitä tapahtuu, jos tuttu järjestys häiriintyy?
Tätä pohditaan Helsingin Kaupunginteatterin ja Helsinki Dance Companyn tanssinäytelmässä Keijukaisneuvos Koo. Siinä esitellään seitsemän eri viikonpäiviä edustavaa fantasiaolentoa.
Videokuva täydentää kerrontaa
Musiikki luo vahvaa tunnelmaa, ja lavastus saa mielikuvituksen liikkeelle. Tanssin liike kuljettaa tarinaa lennokkaasti eteenpäin. Pienelle valkokankaalle hetkittäin heijastettu videokuva täydentää kerrontaa. Studio Elsan kompakti tila sopii esitykselle hyvin.
Musiikin ja liikkeen hurmaa
Keijukaisneuvos Koota suositellaan yli 5-vuotiaille katsojille, mutta ensi-iltayleisön joukossa oli myös pienempiä lapsia. Näyttämön tapahtumissa riitti silmänruokaa niin, että myös nuorimmaiset jaksoivat istua aloillaan läpi puolitoistatuntisen esityksen. Kymmenvuotiaaseen kanssakatsojaan esitys osui ja upposi. Aikuista hykerrytti tarinan osaksi upotettu tanssillinen versio Charles Chaplinin klassikkoelokuvan nyrkkeilykohtauksesta.
Lasten suosikiksi nousi selvästi viikonpäivistä vallattomin, Lauantai (ilmeikäs Jenni-Elina von Bagh). Loppupuolella meno näyttämöllä yltyi lähes akrobaattiseksi.
Pisteet siitä, ettei esitys aliarvioi lapsikatsojien kärsivällisyyttä. Musiikin ja liikkeen vetovoimaan luotetaan – ja se riittää hienosti.