Arvio: Siiri ja sotkuinen Kerttu
Siiri ja sotkuinen Kerttu
”Täällä on likainen lapsi!” Siiri huutaa, kun törmää Pikku-Oton synttäreillä Kerttu-serkkuun. Kerttu on sotkuinen ja tykkää hyppiä kuralammikoissa ja heitellä ruokaa. Siististä Siiristä käytös on kamalan lapsellista.
Kurjaksi mielen saa myös se, kun Pikku-Otto näyttää tykkäävän Kertusta enemmän kuin hänestä. Siiri päättää saada ystävänsä takaisin muuttumalla yhtä sotkuiseksi kuin Kerttu.
Tärkeä tarina ystävyydestä
Tiina Nopolan samannimiseen kirjaan perustuva lastennäytelmä on hyväntuulinen, ja siitä on jätetty turha melskaaminen ja kiljuminen pois. Epävarmuus ystävyydestä konkretisoituu lauluihin eikä Siirin kokema suru kasva liian suureksi.
Aluksi kummastelin asetelmaa, jossa likaisuus on yhtä kuin huono käytös, mutta olihan se Kerttu yhtä ärsyttävä ja huonosti käyttäytyvä myös puhtaissa vaatteissa! Ilahduin myös siitä, että siisti Siiri uskaltautuu lopuksi kuralammikkoon ja nauttii siitä.
Sopii päiväkoti-ikäisille
Puolen tunnin näytelmän jaksaa katsoa hyvin jo kolmevuotias ja parhaiten esitys osuu alle kouluikäisiin. Ensi-illassa yleisöä nauratti erityisesti kohtaus, missä Pikku-Otto luulee Siiriä kummitukseksi.
Kaverisuhteista kertova näytelmä saa onnellisen päätöksen, kun Siirin ja Kertun orastava ystävyys kruunataan hiuspinnillä. Ele on liikuttavan tuttu viisivuotiaan äidille.
Siiri ja sotkuinen Kerttu Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä.
Rooleissa Sanna Majuri, Tiina Peltonen, Hannes Suominen
Päiväkoti-ikäisistä ylöspäin, 30 min, 8 e