Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Siiri ja sotkuinen Kerttu

Leila Saarivirta – Henkisesti rikas -blogi – 14.01.2015

Teatterin lumoa perheen pienimmille

Olipa piristävä puolituntinen! Tiina Nopolan kirjoittamaan samannimiseen lastenkirjaan perustuva Siiri ja sotkuinen Kerttu-lastennäytelmä virkistää ja tarjoaa teatterin hurmaa perheen pienimmille.

Enkä aikuisenakaan välttynyt Kimmo Virtasen ohjaaman musiikkipitoisen näytelmän aikaansaamalta piristävältä vaikutukselta. Näytelmän jälkeen väsynyt olotila oli poissa ja tilalla paljon innostuneempi mieliala. Nelivuotias seuralaiseni oli varsin vaikuttunut esityksestä eikä olisi millään malttanut lähteä pois Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön lämpiöön rakennetusta katsomosta. Toiveikkaana hän kysyikin, tulisiko nähdyn esityksen jälkeen vielä toinenkin osa (valitettavasti ei tule). Tai ainakin Siiri ja sotkuinen Kerttu pitäisi hänen mielestään päästä katsomaan pikaisesti uudelleen!

Siiri ja sotkuinen Kerttu kertoo Siirin parhaan kaverin Oton 6-vuotissyntymäpäivistä. Syntymäpäiville saapuu myös Oton serkku Kerttu, joka nappaa riehakkailla leikeillään Oton huomion. Siiri pohtii, pitäisikö Otto hänestä enemmän, jos hän muuttuisi samanlaiseksi hurjapääksi kuin Kerttu.

Pelkäsin aluksi, että näytelmä laittaa lasten erilaisia temperamentteja paremmuusjärjestykseen, mutta ilokseni käykin päinvastoin. Esitys osoittaa, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Sanna Majuri (Siiri), Tiina Peltonen (Kerttu) ja Hannes Suominen (Otto) näyttelevät ja laulavat raikkaasti. Esityksen musiikki on mukaansatempaavaa ja lavastus upean värikäs. Jos jotain parannettavaa pitäisi tähän veikeään esitykseen keksiä, niin Ottoa esittävän Suomisen asuun olisin toivonut lisää väriä ja mielikuvitusta. Muutoin kaikki on esityksessä enemmän kuin kohdillaan. Kivaa on myös se, että lapset saavat seurata esitystä patjoilla makoillen tai istuen. Aikuiset puolestaan voivat istua heidän takanaan penkeillä.

30-minuuttinen esitys tuntuu pitävän pienimmätkin lapset otteessaan alusta loppuun. Pituutta voisi esityksellä olla enemmänkin, niin hyvin kaikki tuntuivat katsomossa viihtyvän. Esityksen kaikkein optimaalisimman kohderyhmän uskoisin olevan 3-5-vuotiaat. Kotiin palattuamme oma nelivuotiaani kysyi, voisikohan hän esittää aikuisena Kertun roolia. Taisimmekin Siirin ja sotkuisen Kertun myötä kokea ja napata myös mukaamme sitä, mitä teatteri parhaimmillaan tarjoaa: teatterin voimakasta lumoa.