Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Peppi Pitkätossu

Anni-Helena Leppälä – Kansan Uutiset – 23.01.2015

Peppi Pitkätossu ui väreissä

Helsingin Kaupunginteatterin Peppi Pitkätossu muuttaa koko suuren näyttämön värisirkukseksi.

Kun lähes kaikki Peppi-tarinat upotetaan reiluun kahteen tuntiin, saadaan aikaan hengästyttävä näytelmä. Hengästyttävyyden lisäksi Peppi Pitkätossu on hieman sirpaleinenkin, lopputuloksena näytelmä kuitenkin tarjoaa jokaiselle jotakin.

Milko Lehdon ohjaama Peppi Pitkätossu pysyy hyvin kasassa. Näytelmä on rakennettu täysin Pepin varaan, muille hahmoille ei ole edes yritetty luoda varsinaisia persoonia vaan hahmoja tehdään lähinnä erilaisten ulkoisten seikkojen avulla.

Näytelmän teemoiksi on nostettu ystävyys ja erilaisuus.

Peppi Pitkätossu on selkeästi koko perheen näytelmä. Tekstiin on luotu tasoja, jotka hauskuttavat sekä lapsia että aikuisia.

Kun kahteen tuntiin upotetaan kaikki mahdollinen, Pepillä riittää tehtävää. On käytävä sirkuksessa selättämässä maailman vahvin mies, oteltava kultaraharosvojen kanssa, käytävä koulussa ja kakkukutsuilla, osoitettava niin sosiaaliviranomaiselle kuin poliiseillekin pärjäävänsä yksin ja ikävöitävä isää. Musiikkinäytelmälle ominaisesti aina välillä puhjetaan laulamaan ja tanssimaan.

Näyttelijä hyppii, kiipeilee, laulaa…

Pepin roolille tämä kaikki tarkoittaa sitä, että reilut kaksi tuntia näyttelijä hyppii, kiipeilee, tanssii, laulaa ja vie näytelmää eteenpäin. Pääroolissa vuorottelevatkin Anna-Riikka Rajanen ja Maija Koivisto. Ensi-illassa roolia esitti Rajanen, joka suoriutui haastavasta tehtävästä näennäisen kepeästi.

Muita keskeisiä hahmoja ovat tietysti Tommi (Petrus Kähkönen), Annika (Raili Raitala) ja rouva Ryöppyvaara (Ursula Salo). Heidänkin keskeisimmäksi tehtäväksi jää kuitenkin tukea Pepin hahmoa. Siitä huolimatta etenkin Ursula Salo ottaa kaiken hauskan roolihahmostaan irti. Suurimman riemun tarjoavat kuitenkin tanssivat rosvot Jymy-Juntunen (Sauli Suonpää) ja Kukkanen (Iikka Forss) sekä poliisit Jeppe (Tuukka Leppänen) ja Juppe (Iikka Forss). Sujuvaa turkua puhuvat rosvot eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä, mutta eipä steppaavilla poliiseillakaan taida ihan kaikki olla kotona.

Kaupunginteatterin Peppi Pitkätossu on esikuvansa kaltainen, ilkikurinen, mutta kuitenkin aivan kiltti. Vähän anarkistinen, mutta muita kunnioittava.

Peppi Pitkätossun lavastus on upeaa katseltavaa. Markus Tsokkinen on luonut useita satumaailmoja, jotka muuntuvat nopeasti huvikummusta merirosvolaivaksi tai vaikka sirkukseksi. Lavastusta tukee William Ilen mahtava valaistus, joka elää välillä aivan omaa elämäänsä ja ehdottomasti positiivisessa mielessä. Joukkokohtaukset uivat väreissä, kun lavastuksen ja valaistuksen seuraksi lavalle marssitetaan sirkuslaisia, lapsia, merirosvoja ja poliiseja.

Näyttämöllä pyörii valtava määrä erilaisia asuja, joista vastaa Riitta Röpelinen. Peppi Pitkätossu onkin herkkua silmille.

Perustuu Astrid Lindgrenin kirjoihin. Suomennos: Liisa Ryömä. Dramatisointi: Staffan Götestam. Ohjaus: Milko Lehto. Musiikki: Georg Riedel, Jan Johansson. Lavastus: Markus Tsokkinen. Puvut: Riitta Röpelinen. Rooleissa: Anna-Riikka Rajanen, Petrus Kähkönen, Raili Raitala, Ursula Salo, Kaisa Torkkel, Panu Vauhkonen, Tuukka Leppänen, Iikka Forss.