Arvio: Peppi Pitkätossu
Kauniita hetkiä ja anarkiaa tarjoileva Peppi Pitkätossu
”Oliko se ihan oikea Peppi?” kysyi lapseni nähtyämme Helsingin Kaupunginteatterissa Peppi Pitkätossu-musiikkinäytelmän. Hetken täytyi itsekin pohtia asiaa, niin hyvin Anna-Riikka Rajanen Peppiä Suurella näyttämöllä esittää (Maija Koivisto toisena Peppinä ilmeisesti vuoroilloin). Hän on tismalleen sellainen Peppi, jonka olen pienestä asti mielessäni kuvitellut: Pieni mutta pippurinen, hulvattoman hauska mutta myös surulliset tunteet itselleen ja muille salliva. Vahva, oikeamielinen, eläinrakas, aito ja antelias. Ja vahvasti asioita kyseenalaistava. Sitä en kyllä ollut osannut arvata, että Peppi on myös todella hyvä laulaja. Rajanen nimittäin Pepin muiden erityisominaisuuksien lisäksi myös laulaa hurjan kauniisti.
Esitys herättää henkiin Astrid Lindgrenin luoman maailman vahvimman tytön, samoin kuin tuttujen tarinoiden tapahtumapaikat. Markus Tsokkinen on loihtinut Huvikummun Suuren näyttämön lavalle. Näky, jota en toivottavasti koskaan tule unohtamaan. Välillä piipahdetaan sirkusteltassa mittelemässä vahvimman tittelistä, välillä suuressa, lyhtyjen valaisemassa merirosvoaluksessa. Pepin tarinaa itsenäisyydestä nauttivana mutta myös vanhempiaan kaipaavana tyttönä ryydittävät tehosteilla ja Jyrki Karttusen koreografioilla aikaansaadut kauniit hetket. Esiintyjien hidastetut liikkeet, isot lumihiutaleet, tähtitaivas ja valtavat meren aallot luovat omalta osaltaan tunnelmaa.
Parituntinen vauhdikas näytelmä (sisältää väliajan) viihdyttää alusta loppuun asti. Muutamissa kohdissa esitys äityy melkein liian villiksi, sillä kaikki tuntuvat puhuvan ja huutavan yhteen ääneen. Etukäteen jännäsin, onko Pepin tarinaa modernisoitu vai sisältääkö se yhä kolonialistisia kaikuja. Vain yhdessä kohtaa, jossa kylän hienot rouvat kysyvät paheksuen, mistä noin kamala lapsi on kotoisin, särähti teksti tällaisen monikulttuurisen perheen äidin korvaan. Näytelmä on tekstillisesti muutenkin Pepin tyyliin varsin anarkistinen ja suorapuheinen. Lapsesta oli esimerkiksi hulvatonta, kun esityksessä eräs hahmo kertoo kelluneensa läskiensä varassa. Myös lavalla nähty ja kuultu pierutyyny tuntui olevan lapsiyleisön mielestä jättipotti. Esityksessä käytetty termistö on juuri sellaista, mistä me vanhemmat lapsiamme varoittelemme ja nuhtelemme. Ja sekös on lapsista aivan mahtavaa! Hieman nihkeästi aiemmin teatteriin lähtöön suhtautunut ala-asteelaisemme onkin jo innokkaasti suunnittelemassa seuraavaa teatterireissua. Peppi Pitkätossu osui ja upposi.
Pisteet: 4+/5
Peppi Pitkätossu Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 29.3. saakka.