Arvio: Peppi Pitkätossu
Peppi Pitkätossu luottaa vauhtiin
Tervetuloa Peppi Pitkätossun maailmaan. Siis taloon nimeltä Huvikumpu, jossa kaikki on tunnetusti vinksin vonksin. Keittiössä asuu hevonen, kaapin päältä löytyy kassillinen kultarahoja ja emäntänä häärii yhdeksänvuotias punapäinen tyttö, joka sattuu olemaan supervahva.
Astrid Lingrenin rakastetusta klassikosta on luotu Helsingin Kaupunginteatterin lavalle musiikkipitoinen versio Peppi Pitkätossu, joka svengaa kuin hirvi.
Peppi Pitkätossu naurattaa aikuistakin
Parituntinen näytelmä luottaa liikkeeseen ja vauhtiin. Tarinan keskiössä ovat tietenkin Peppi (Anna-Riikka Rajanen/Maija Koivisto) Tommi (Petrus Kähkönen) ja Annika (Raili Raitala). Ystävykset joraavat, hyppivät, pyörivät ja skeittaavat lavalla väsymättä. Kolmikon lisäksi liikkeessä on koko pikkukaupungin väki koulunopettajasta sosiaalitätiin ja sirkuslaisiin.
Aikuiskatsojaa hykerryttävät erityisesti Peppiä jahtaavat, steppaavat poliisit Juppe ja Jeppe sekä Huvikummussa eräänä yönä vierailevat höhlät rosvot Jymy-Juntunen ja Kukkanen.
Näytelmässä myös syvällisempi sanoma
Pepin lempeä anarkia kuten pieruhuumori, kaameat käytöstavat ja kommellukset saivat ensi-iltayleisön lapsikatsojat tyrskimään. Aikuisille näytetään pitkää nenää ja he saavat näpeilleen yhä uudelleen yrittäessään laittaa Peppiä kuriin – aivan kuten kunnon lastennäytelmässä kuuluukin.
Mutta pelkkää melskausta ja naurunhyrskettä näytelmä ei ole. Loppua kohti mukaan tulee myös syvällisempiä sävyjä. Yksin elelevä Peppi on reipas, mutta kaipaa välillä merirosvoisäänsä niin että sydämestä nippaisee. Ja lopussa, kun isä vihdoin saapuu noutamaan tytärtään, Pepin on tehtävä valinta. Lähteäkö merille hänen mukanaan vai jäädäkö Huvikumpuun tosiystävien, Tommin ja Annikan luokse?
Näytelmän ikäsuositus on 5-vuotiaasta ylöspäin, ja parituntisen keston ja jännittävien takaa-ajojen vuoksi se on kohdallaan.
Helsingin Kaupunginteatteri Peppi Pitkätossu, ensi-ilta 15.1., liput 16 – 47 e.