Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Viivi ja Wagner

Arja-Anneli Tuominen – Kansan Uutiset – 03.05.2006

SIKAA RAKASTAA
VAIKKEI HALUAISIKAAN


Tiina Puumalainen on ohjannut Viivin ja Wagnerin ihanasti sarjakuvatyyliin.
Turha teatterirealismi on poissa. Viivi ja Wagner seikkailevat
possunpunaisessa kodissaan äärettömän hilpeästi, eikä tarjolla kumminkaan
ole pelkkää hupia. Naisen ja sian yhteiselo ei helppoa ole, niin kuin ei ole
oikeassa elämässäkään.

Sari Siikander ja Risto Kaskilahti ovat loistopari. Kaskilahden sohvaa ja
olutta rakastava sika on hellyyttävä. Ei Wagner ole ilkeä, hän on vain
mukavuudenhaluinen lössykkä, joka tuntee syvää antipatiaa pölynimuria
kohtaan.

Viivikään ei ole turhan niuhottaja. Elämä sian kanssa hioo särmät.
Näytelmän kauhuhuumoria edustavat Viivin äiti ja isä sekä mummo, joka
kehottaa aloittamaan seksielämän varhain ja antamaan laajasti.

Matti Rasila ja Heidi Herala ovat juuri sellaiset appivanhemmat, joita ei
toivoisi edes sialle. Pia Runnakon mummo on hulvaton. Hulvattomia ovat myös
Eppu Salminen ja Sanna Saarijärvi Viivin rikkaina sukulaisina.
Wagner myy ohimennen sielunsa paholaiselle kahdestakymmenestä eurosta, ja
näkee sen jälkeen unen helvetistä, jossa ei enää ole kunnon väkeä, koska
kaikki pääsevät nykyään taivaaseen.

Karaokea helvetissä kuitenkin lauletaan. Karaoke-kohtaus on näytelmän
kohokohtia. Mutta on siinä ja siinä, ettei se venähdä liian pitkäksi.

Menoa kuin
musikaalissa




Viivi ja Wagner on hyvää viihdettä, jos mikä, älykästä, pirteää ja erittäin
ammattimaisesti tehtyä.

Markus Tsokkisen pinkki lavastus on yliveto. Oikeasti kukaan ihminen ei
voisi moisessa ympäristössä asua, mutta sarjakuvahahmoille se on omiaan.
Musiikki säestää Viivin ja Wagnerin eloa oivallisesti. Koko näytelmässä on
hiukan musikaalimainen tuntu, vaikka päähenkilöt eivät laula säveltäkään.

Osku Heiskasen koreografiakin toimii kuin musikaalissa.

Viivi ja Wagner on ihanteellinen kestoltaankin. Kaksi tuntia on sopiva aika
sarjakuvahahmoille. Itse asiassa näytelmä olisi voinut loppua jopa hiukan
aikaisemmin. Viimeiset kymmenen minuuttia ydinjätesäiliöineen on turhaa
tavaraa. Juttu olisi saanut päättyä aivan mainioon Heralan ja Siikanderin
nyrkkeilyotteluun.

Mutta haitanneeko tuo loppujen lopuksi. Juba Tuomolan Viivi ja Wagner on
näyttämöllä ainakin yhtä hyvä kuin sarjakuvakirjoissa.
Sari Siikander ja Risto Kaskilahti ovat Viivi ja Wagner.