Arvio: Onnellinen veli
Onnellinen veli lupaa Jukolle hyvää
Onnellinen veli ei ole suuren suuri spektaakkeli mutta pimenevinä syksyiltoina ehdottomasti nautiskelemisen arvoinen, kerrassaan pieni helmi. Yksinkertaisiin konsteihin luottava puolitoistatuntinen draama lupaa hyvää myös Teatteri Vanhan Jukon tulevaisuuden kannalta, sillä ohjaaja Linda Wallgren aloittaa Jukon johdossa vuodenvaihteessa. Tämän työnäytteen perusteella hän näyttää hallitsevan pienieleisen mutta syvämietteisen teatterin tekemisen. Teksti on Petja Lähteen, jonka tuotannosta ei itselläni ole aiempia kokemuksia. Käsiohjelma tietää kertoa, että hän on näyttelijän uralta kirjailijaksi ponnistanut helsinkiläinen ja että Onnellinen veli on hänen toinen näytelmänsä.
Kyseessä on eräänlainen roadtrip
On kaksi veljestä. Päiviö on menestynyt ja onneton bisnesmies, Pyy on laitokseen suljettu vaaraton hullu, jatkuvasti onnellinen. Pyy on kuolemassa syöpään, ei-hullun veljen pitäisi välittää hänelle uutiset. Alkaa pitkä matka pohjoiseen, juurille. Hailuodossa asuu ehkä isä, joka on veljekset jo syntymässä hylännyt. Siitä saadaan aikaan ihmisen kokoinen komedia, joka nauraa hyväntahtoisesti Suomelle ja suomalaisille. Matkallaan Pyy ja Päiviö tapaavat esimerkiksi konduktööri Kari Tapion, tamperelaisissa baareissa viihtyvän Olli Lindholmin ja Harry Potteriksi itsensä mieltävän Jare Tiihosen. He ovat kaikki hieman vinksallaan, mutta onneksi Pyyllä on eriskummallinen vaikutus ihmisiin: hän säteilee ympärilleen sopuisuutta ja hyvää mieltä. Tätä kautta eriskummallinen esitys pääsee kiinni siihen, miten outo asia onni onkaan ja kuinka se tuntuu pakenevan niitä, jotka sitä kuumeisimmin etsivät.
Tiivis teksti, josta kaikki ylimääräinen tuntuu pois putsatulta, muistuttaa enemmänkin proosarunoa kuin draamaa mutta ei ole hiukkaakaan vaikeaselkoinen. Wallgrenin leikkisä ja hienovireinen episodiohjaus korostaa kertomuksen absurdia pohjavirettä entisestään. Pertti Koivula ja Riitta Havukainen mestaroivat hienosti puolenkymmentä roolia kumpikin. Koivula säväyttää klovnina, joka ei osaa lopettaa itkemistä (tekijät ovat antaneet pellelle roolinimeksi Tommi Läntinen). Riitta Havukainen jää mieleen ronskina taksikuskina. Antti Lang on mahtavan sympaattinen Pyynä, Pekka Huotari viehättävän särmikäs Päiviö. Ja loppu, se on tietysti kaunis.